Kirjallinen vastaus ministeri Annika Saarikolta kysymykseen neuvottelujen etenemisestä ryöstettyjen vainajien palauttamiseksi Ruotsista kotiseurakuntiin.

Kirjallisen kysymyksen vastauksessa todetaan, että neuvottelut jatkuvat loppuvuodesta ja mitä ilmeisemmin siis edelleen vain virkamiestasolla. Tuloksellisuudesta ja aikataulusta ei anneta arviota.  

Vastauskokonaisuus ei valitettavasti tyydytä. Näen ongelmallisena, että vuosia kestäneessä asiassa piiloudutaan virkamiehen selän taakse. Ministerin on itse otettava asia pöydälleen. Annika Saarikon on otettava puhelin käyttöön. On soitettava ministerikollegalle Ruotsiin.

Vastaus kirjalliseen kysymykseen neuvottelujen etenemisestä ryöstettyjen  vainajien palauttamiseksi Ruotsista kotiseurakuntiin:

Eduskunnan puhemiehelle 
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Arvoisa puhemies, olette toimittanut 
asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pauli Kiurun /kok näin kuuluvan 
kirjallisen kysymyksen KK 756/2020 vp: 

                 Millä aikataululla keskusteluja jatketaan Karoliinisen instituutin edustajien kanssa, 
                 jos keskustelujen eteneminen arvioidaan tuloksettomaksi, niin onko tarpeen tehdä virallinen 
                 palautuspyyntö opetus- ja kulttuuriministeriöstä Karoliiniseen instituuttiin ja informoida 
                 asiasta myös Ruotsin vastuuministeriä ja mikä on Suomen aikatavoite asian saamisessa 
                 kunnialliseen päätökseen? 

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: 

Kysymys koskee Ruotsin Karoliinisen instituutin historiallisiin anatomisiin kokoelmiin sisältyviä, nykyisen Suomen alueelta peräisin olevia vainajien jäännöksiä. Karoliinisessa instituutissa on tehty historiallisten anatomisten kokoelmien kokonaiskartoitus, joka on suomalaisten vainajien jäännösten osalta valmistunut toukokuussa 2020. 

Kartoituksen mukaan kokoelmaan sisältyy 77 nykyisen Suomen alueelta peräisin olevaa pääkalloa ja lisäksi 9 pääkalloa, joita koskevat merkinnät ovat epäselviä. Jäännöksistä suurin osa on peräisin ruotsalaisten tutkijoiden kesällä 1873 tekemistä kaivauksista Pälkäneen rauniokirkon kirkkomaalla sekä vanhoilla hautapaikoilla kolmella muulla paikkakunnalla. Kyseiset hautapaikat ovat tiettävästi olleet käytössä 1500- tai 1600-luvuilla. Osa jäännöksistä on saatu 1800-luvulla lahjoituksina suomalaisilta anatomian tutkijoilta. 

Museo- ja tutkimuskokoelmiin sisältyvien ihmisjäänteiden uudelleenhautaamisesta ei ole olemassa yleisesti tunnustettuja kansainvälisiä tai kansallisia sääntöjä tai periaatteita. Kansainvälisen museoneuvoston ICOMin museotyön eettisiin sääntöihin sisältyy ohjeita, jotka koskevat museokokoelmiin sisältyvien ihmisruumiin jäänteiden näytteille asettamista, käsittelyä ja aineiston palauttamista koskevien pyyntöjen käsittelyä. YK:n alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan julistuksen mukaan valtiot pyrkivät mahdollistamaan hallussaan olevien vainajien ruumiiden tai niiden jäännösten saavutettavuuden ja/tai palauttamisen alkuperäiskansoille. Käsillä olevassa tapauksessa ei kuitenkaan ole kyse alkuperäiskansaan kuuluneista vainajista. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynyt virkamiestasolla vuoropuhelua Karoliinisen instituutin 
edustajien kanssa suomalaisvainajien jäännöksiin liittyvistä kysymyksistä.  Asian selvittämistä on ollut tarkoitus jatkaa jäännöksiä koskevan kartoituksen valmistuttua, mutta koronaviruspandemiasta johtuvan haasteellisen työtilanteen vuoksi tässä ei ole vielä edetty. Keskustelut Karoliinisen instituutin on tarkoitus käynnistää uudelleen loppuvuoden aikana. Koska vainajien jäänteiden 
kansainvälisiin palautuksiin tämänkaltaisissa tilanteissa ei ole olemassa vakiintuneita menettelytapoja, 
prosessin kulkua ja sen vaatimaa aikaa on tässä vaiheessa vaikea ennakoida. On syytä ottaa huomioon, että jäännösten mahdollinen palauttaminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Ensisijaisen tärkeää on valmistella asiaa huolellisesti, rakentavassa yhteistyössä kaikkien osapuolten kanssa ja asian luonteen edellyttämällä hienotunteisuudella. 

Helsingissä 27.10.2020 
Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko