Eduskunnalle

 

Korkeakouluopiskelijoille maksettava opintotuki ei kata opiskeluajan elinkustannuksia. Opiskelijat ovat pakotettuja käymään töissä opintojensa ohella, mikäli he eivät halua nostaa opintolainaa. Opiskelijoiden on tarkkailtava tekemästään työstä kertyviä tuloja, jotta opintotukilain määrittämä ns. vapaa tulo ei ylittyisi. Mikäli määritelty raja ylittyy, joutuu opiskelija takaisinperintään. Näin on silloinkin, kun opinnot ovat edistyneet työstä huolimatta lain määrittämää 5 opintopisteen kuukausivauhtia.

Tällaisen mallin ei voi katsoa kannustavan työn tekemiseen ja ahkeruuteen. Se ei edistä työmarkkinoille kiinnittymistä tai työkokemuksen kertymistä valmistumisen jälkeistä uraa ennakoiden. Opiskelijaa rangaistaan työnteosta ja omaehtoisesta toimeentulonsa turvaamisesta.

Opintotukien takaisinperintä aiheuttaa byrokratiaa, työtä ja kuluja opiskelijoille, työnantajille sekä Kelalle. 15 prosentin takaisinperintäprosentti on kohtuuton, kun sitä vertaa yleiseen korkotasoon.

Opiskelijat ovat usein mahdottomassa tilanteessa toimeentulonsa kanssa. Toisaalta heidän on tehtävä töitä, toisaalta ennakoitava saamansa tulot ja jopa kieltäydyttävä työstä rahallisen sanktion pelossa. Myös yrittäjillä ja muilla työnantajilla töiden suunnittelu vaikeutuu opiskelijoiden jarruttaessa työntekoa tukirajojen lähestyessä.
 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,
 

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin opintotukilaissa määrättyjen vapaan tulon rajojen korottamiseksi silloin, kun opiskelija pystyy etenemään opinnoissaan opintotukiasetuksen (260/1994) määrittelemällä opintopistevauhdilla tukikuukautta kohden.

 

Helsingissä 20 päivänä helmikuuta 2013

Pauli Kiuru /kok
Vesa-Matti Saarakkala /ps
Kari Tolvanen /kok
Markku Mäntymaa /kok
Sanna Lauslahti /kok
Raija Vahasalo /kok
Leena Harkimo /kok
Arto Satonen /kok
Mika Niikko /ps
Simo Rundgren /kesk
Timo V. Korhonen /kesk
Eero Lehti /kok
Ritva Elomaa /ps