Täysistuntopuhe kuntauudistuksesta 7.3.2012

 

Arvoisa herra puhemies

Kaikkea vääjäämätöntä vastustetaan ensin raivokkaasti ja seuraavaksi sille naureskellaan pilkallisesti. Lopulta asia hyväksytään itsestäänselvyytenä.

Haaga, Huopalahti ja Oulunkylä liitettiin Helsinkiin vuonna 1946 ja Sääksmäki Valkeakoskeen vuonna 1973. Akaa on Toijalan, Viialan ja Kylmäkosken kimppa. Luopioinen ja Pälkäne löysivät toisensa vuonna 2007. Kaikki ovat olleet isoja päätöksiä, joiden merkitystä on tarkasteltava useiden vuosikymmenien aikaperspektiivillä. Päätöksiä on tehty myös muualla. Sotien jälkeen kuntia oli 542 kappaletta, nyt reilut parisataa vähemmän eli 336.

Kuntaliitos on iso asia. Se vaikuttaa suomalaisten elämään ja identiteettiin, työhön ja vapaa- aikaan. Meillä on historia ja meillä on tulevaisuus. Myös siinä välissä on toimittava viisaasti. Suomalaiset kestävät kovia päätöksiä, jos he kokevat ne perustelluiksi ja isänmaan etujen mukaisiksi. Siksi kuntien palautteet on kuulemiskierrokselta otettava aidosti huomioon. Joillekin kunnille sopii nopea eteneminen, toisille aikalisä saattaa olla kohdallaan. Malttia on oltava erityisesti niiden kuntien osalta, jotka ovat hoitaneet hallintonsa ja taloutensa asiallisesti.

Päätöksiä on tehtävä. Niitä on tehtävä, vaikka muutos pelottaisi. Historiasta voi oppia sen, että suurin riski on olla reagoimatta muuttuneisiin olosuhteisiin. Mikään kilpailuetu ei ole pysyvää. Organisaatiot eivät kuole, koska ne tekevät vääriä asioita, vaan koska ne jatkavat aikanaan oikeiksi todistettujen asioiden tekemistä liian pitkään.

Ajattelun ja toiminnan on muututtava silloin, kun on vielä mahdollista itse reagoida. Huoltosuhde heikkenee, vienti sakkaa, Suomi velkaantuu – mutta joidenkin mielestä mitään ei saisi muuttaa. Ei korkeampaa eläkeikää, ei arvonlisäveroa, ei maahanmuuttoa, ei kuntauudistusta. Kriisissä liikkumatila on olematon. Niin on nyt Kreikassa ja niin voi olla Suomessa vuonna 2030, jos mitään ei tehdä.

Tosiasiat on tunnustettava. Se on viisauden alku. Kuntien lainakanta on kolminkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Opetustoimen oppilaskohtaiset kustannukset ovat pienimmillään 5 253 ja suurimmillaan 15 658 euroa. Suomalaiset maksavat ja saavat palveluja epätasa-arvoisesti. Kauniaisissa keskipalkkainen perhe maksaa veroja yli 4 000 euroa vähemmän kuin Siikalatvassa.

Arvoisa puhemies

Nykyinen kuntarakenne ei perustu tutkittuun tietoon. Tällaista palapeliä ei kukaan rakentaisi, jos saisi aloittaa puhtaalta pöydältä. Yrittäjät joutuvat tekemään päätöksiä nopeasti muuttuneissa olosuhteissa – muuten he ovat entisiä yrittäjiä. On mielenkiintoista, että 82 % yrittäjistä kannattaa kuntaliitoksia. Sen sijaan kovin paljoa ymmärrystä ei heru viiden vuoden työsuhdeturvalle – se ei ole tästä maailmasta.

Ollessani Valkeakosken kaupungin palveluksessa huhtikuussa 2000 sain puhelun Sääksmäen suunnalta. Tuohtunut kuntalainen moitti minua vain Valkeakosken asioiden edistämisestä ja Sääksmäen asioiden unohtamisesta. Hän tarkasteli asioita lähes 30 vuotta aikaisemmin tapahtuneen kuntaliitoksen näkökulmasta. Minulle se oli yllätys, mutta samalla opetus. Valkeakosken ja Sääksmäen liitos oli aikoinaan yhteisymmärryksessä tehty, mutta olimme silti kaupungintalolla erityistarkkailussa vielä 27 vuotta myöhemmin. Pakon pitää olla viimeinen vaihtoehto ja se sopii vain asiansa täydellisesti sekoittaneiden kuntajäärien järjestykseen saamiseksi. Jääriä ei pidä suojella – kuntalaisten oikeudet ja palvelut tarvitsevat suojelua.