Täysistuntopuhe 19.7. Espanja-tiedonannosta

 

Arvoisa herra puhemies
 

Suomen neuvottelut vakuuksista Espanjan pankkien vakautusohjelmalle ovat päätty­neet. Järjeste­lyssä saamme vakuuden, jolla rajataan suomalaisten veronmaksajien ris­kejä. Halli­tusohjelmaan on kirjattu, että Suomi on valmis harkitsemaan lainamuotoista tu­kea vain, jos Suomi saa takausosuudel­leen vakuudet lainaa hakevalta maalta. Tästä pi­dettiin kiinni koh­tuullisella menestyksellä ja hyvä niin.

Joskus on parempi olla oikeassa kuin pi­detty jopa valtioiden välisissä suhteissa. Eurooppalainen ystävyys ja solidaarisuus eivät pitkälle kanna – ainakin sen voi historiasta oppia. 40 prosentin va­kuudet lämmittävät tiukassa paikassa huomattavasti enemmän kuin EU-solidaarisuus. Ja sitä on turha murehtia, mitä muut maat meistä ajattelevat. Ne ajattelevat omia murheitaan, ja Suomen linjaukset ovat korkeintaan yhden tai kahden päivän arvoisia uutisia Euroopan medioissa.

Yksi tulipalo on siis hetkeksi sammutettu, mutta jälkisammutus jatkuu. Turha kuvitella, että tilanne olisi ohi. Apua antavien maiden lista on pian lyhyempi kuin apua saavien.

Mitä Suomessa ja Euroopassa tapahtuu seuraavaksi? Vastausta on turha kysyä oppo­sitiolta, ekono­misteilta, hallitukselta tai katugallupilta. Kukaan ei tiedä vastausta. Jotkut ehkä luulevat tietävänsä – heitä kutsutaan sijoitusneuvojiksi, keskuspankkiireiksi tai guruiksi.

Kaikkiin ennustuksiin on syytä suhtautua varauksella. Maailmantalous on monimut­kai­nen satunnaiste­kijöiden summa. Maailmassa on miljoona koulutettua ekonomistia, mutta eivät he ole pystyneet ennus­tamaan finanssikriisiä, asuntokuplien puhkeamista, valuuttakurssien muutoksia tai Neuvostoliiton romahtamista.

Varminta on sanoa, että tilanne Euroopassa vielä pahenee ennen kuin pa­rantuminen alkaa. Se­kin on aika löysä veikkaus, joskin suunnaltaan määritelty. 1980-luvun lopulla Suomeen povattiin työvoimapulaa. Heinäkuussa 1993 syntyi kaikkien aikojen työttömyysennätys 519 000 työtöntä.  

Arvoisa puhemies
 

Talouden painopiste on siirtymässä entistä selvemmin Asiaan ja Amerikkaan. Euroopan tulipa­lon sammuttua ja savun hälvettyä musta aurinko nousee idästä. Eurooppa herää köyhempänä, mutta toivottavasti nöyrempänä. Onko Suomi näissä myllerryksissä ajopuu vai koskivene?

On inhimillistä yliarvioida omien valintojensa vaikutuksia tulevaan kehitykseen. Eurooppa on globaalissa taloudessa lähes ajopuun asemassa. Tässä koskenlaskussa Suomen on pyrittävä pääsemään suvantoon edes osittain kuivin jaloin. Omilla valinnoillamme voi olla rajallinen merkitys, ja valintaa olemme nyt tekemässä. Vaihtoehtoinen polku olisi suurempi riski suomalaisille veronmaksajille. Ahkeruus, työn­teko ja varojensa mukaan eläminen ovat parhaat keinot Suomelle myös tulevina vuosina – samaa kannattaisi testata myös Etelä-Euroopassa.