Oy Suomi Ab ja kasvu

Valtakuntaan peräänkuulutetaan lisää kasvuyrityksiä ja lisää investointeja. Miten Suomen hallituksen tulisi toimia näiden tavoitteiden saavuttamiseksi? Ja mitä voimme tehdä itse?

Hallituksen linja näkyy sekä hallitusohjelmassa että valtion talousarviossa. Ne ovat monivaiheisen poliittisen päätöksenteon tuotteita ja kompromisseja. Särmät ovat hioutuneet. Kukaan ei saa kaikkea, mutta kaikki saavat jotakin. Yrittäjyyden näkökulmasta esimerkiksi yhteisöveron alennus oli oikeansuuntainen signaali, samoin osinkoverotuksen rakenteen säilyttäminen ennallaan.

Mikä kasvuyrittäjää motivoi?

Yrittäjää motivoivat usein enemmän muut seikat kuin raha. Omien ideoiden kehittely ja riippumattomuus ovat monelle ensisijaisia moottoreita. Taloudellisia tavoitteita ei pidä tietenkään aliarvioida, mutta yrittäjälle taloudellinen menestys on enemmänkin seuraus oikein tehdyistä asioista kuin syy ponnisteluille. Liian usein kasvuyrityksistä puhuttaessa edetään rahakylki edellä. Olennaisempaa voi olla konkreettisten kasvun esteiden raivaaminen ja myönteisen ilmapiirin luominen. Yrittäjä ei kaipaa lisää byrokratiaa.

Ruotsissa kansanterveys parani ilman lääkäreitä

Ruotsissa siirtyminen yhden päivän karenssiin vähensi huomattavasti lyhyitä sairauspoissaoloja. Työsuhteen alussa oleva neljän kuukauden koeaika on osoittautunut monessa tapauksessa liian lyhyeksi. Pienelle yritykselle rekrytointiin, koeaikaan ja sairauspoissaoloihin liittyvät kustannukset ja riskit ovat merkittäviä. Näihin asioihin voidaan vaikuttaa lainsäädännöllä. Valtion tehtävä on raivata yritystoiminnan ja samalla myös työllistämisen esteitä.

Ratkaisuja, ei mammuttimanuaaleja

Suomalaiset ovat ehkä liiankin säntillisiä. Yritämmekö luoda teknisesti täydellistä tuotetta salassa ja omassa yksinäisyydessämme, kun samaan aikaan kilpailijamme myyvät täyttä häkää yksinkertaisempaa versiota? Teknologiaominaisuus tuntuu usein olevan tärkeämpää kuin kuluttajan ongelma, jota ollaan ratkaisemassa. Kuluttaja haluaa ratkaisuja, ei 100-sivuisia manuaaleja.

Kiitosta vai punakynää?

Epäonnistumisia välttämällä ei luoda menestystarinoita. Henkinen ilmapiirimme on usein hieman latistava, ei hallittuun riskinottoon kannustava. Vanhemmat ja koulut voivat rohkaista lapsia ja nuoria kokeilemaan uusia asioita ja kykyjään. Vielä 1960-luvulla palaute tuli etupäässä punakynällä. Trauma näkyy edelleen kansanluonteessamme. Mieluummin edetään varman päälle virheitä vältellen mukavuusalueen rajojen testaamisen sijaan. Jokainen meistä voi antaa läheisilleen myönteistä palautetta, kannustusta ja rohkaisua. Siihen ei hallitusta ja määrärahoja tarvita.