Onko suomalainen kriminaalipolitiikka erkaantunut elävästä elämästä?

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen ylijohtaja Tapio Lappi- Seppälä kommentoi Aamulehden artikkelissa 20.11.2013, etteivät vankilatuomiot pienentäisi rikoksen uusimisriskiä, vaan pikemmin lisäävät. Asiasta voi olla perustellusti eri mieltä. Näin on esimerkiksi seksuaalirikollisten vankilatuomioissa, jotka eritoten estävät rikoksen uusimista.

On hyvin yleistä, että tällaisiin rikoksiin syyllistyneet henkilöt uusivat tekonsa vankilasta vapauduttuaan. Asian fokus tulisikin pikemmin siirtää siihen, että vankilassa oloajan keinoja parantaa rikollisen tulevaa käyttäytymistä kehitettäisiin entistä paremmalle tasolle. Kehittämisen kohteita ovat muun muassa päihdevieroitus ja seksuaalirikollisten hoito, joista on saatu hyviä tuloksia.

Lappi-Seppälä kommentoi haastattelussaan myös, että ihmisten saadessa enemmän tietoa konkreettisista rikoksista, he haluaisivat pikemmin antaa lievempiä rangaistuksia kuin kovempia. Tällainen mielipide tuntuu vieraalta. Valtaosa raakojen rikosten parissa työskentelevistä viranomaisista on perustellusti sitä mieltä, että rangaistuksia tulisi koventaa. Sama koskee omaisia, jotka ovat kohdanneet elämässä rikoksen aiheuttaman menetyksen.

On selvää, että tällaista näkökulmaa asiaan on vaikea omaksua, jos vain tutkii asioita etäällä käytännön elämästä. Onko suomalaisen kriminaalipolitiikan akateeminen asiantuntemus todella näin erkaantunut elävästä elämästä?

 

Kari Tolvanen

Pauli Kiuru

Kansanedustajia (Kok.)

 

JULKAISTU: Aamulehti 23.11.2013