Oikeita osinkopäätöksiä ja avoimia kysymyksiä

Hallituksen tavoite yritystoiminnan edellytysten parantamisesta on oikea. Odotukset ovat kovat, ja kehysriihen päätösten uskotaan luovan uskoa talouteen. Talouskasvun vauhdittaminen poliittisilla päätöksillä on kuitenkin haastavaa. Markkinat toimivat oman logiikkansa mukaan. Yhteiskunnan ja poliittisten päätösten tärkein rooli on siinä, ettei niillä estetä talouden mekanismien toimintaa. Terveellä tapaa vapaa markkinatalous on kasvuhakuista, jos sitä ei estetä ylimitoitetulla sääntelyllä, verotuksella ja tempoilevalla päätöksenteolla. Verolainsäädännön on oltava ymmärrettävää ja ennakoitavaa. Kaikilta osin verotuksemme ei vastaa näihin vaatimuksiin.

Tarkennetussa kehysriihimallissa listatuista yhtiöistä saatavien osinkojen verotusta korjattiin piensijoittajien kan­nalta hyväksyttävämmäksi. Alennettu yhteisö­vero yhdistettynä korjattuun osinkoveroon säilyttää tilanteen lähes ennallaan. Pitkällä aikavälillä yhteisveron alen­nus voi kääntää tilanteen piensijoittajien kannalta nykymalliin verrat­tuna jopa paremmaksi.

Pörssin elinvoimaisuutta ajatellen on perusteltua, että listaamattomien yritysten maksamille osingoille tuli 150 000 euron porras. Ilman tätä porrasta verokohtelu listaamattomien ja listattujen yhtiöiden välillä olisi ollut liian suuri, ja se olisi vähentänyt halukkuutta hakeutua pörssiin.

Listaamattoman yhtiön jakaman osingon huojennus on merkittävä 150 000 euron rajan alapuolella. Esimerkiksi 100 000 euron suuruisesta listatun yhtiön osingosta maksettava vero on 31.200 euroa, kun pääomatulon korotetun veron raja on 40.000 euron kohdalla. Huojennettu vero listaamattoman yhtiön samansuuruisesta osingosta on 7 500 euroa. Tämä yhdessä alennetun yhteisöveron kanssa on kokonaisuus, joka kannustaa yrityksiä ja niiden omistajia yritystoiminnan jatkamiseen ja laajentamiseen. Myös verotulojen ennustetaan kääntyvän kasvuun, jolloin koko yhteiskunta pääsee nauttimaan ns. dynaamisista vaikutuksista.

Listaamattomien yhtiöiden 150 000 euron raja on osingonsaajakohtainen. Kehysriihessä ei määritelty, miten tulisi suhtautua tilanteeseen, jossa sama intressiryhmä omistaa yhtiötä. Sopivasti omistusta jakamalla esimerkiksi viisi­henkinen perhe voi saada 750 000 euroa osinkoa, josta se maksaa veroa 7,5 % eli 56 250 euroa. Jos jokainen perheenjäsen toimii aktiivisesti yhtiössä ja yhtiön nettovarallisuus mahdollistaa muhkeat osingot, niin tilanne on hyväksyttävissä. Tilanne on kuitenkin eri, jos omistusta on verosuunnittelumielessä jaettu vauvoille ja vaareille.

Nettovarallisuuden määrällä on listaamattoman yhtiön osingonsaajan verotuksessa suuri merkitys. Tämä saattaa lisätä houkutusta kas­vattaa nettovarallisuutta myös keinotekoisesti tilanteessa, jossa osingonmaksukykyä on olemassa ja omistus on hajautettu. Omistajat voivat perustaa holding-yhtiön ja luovuttaa vanhan yhtiönsä osakkeet tälle uudelle holding-yhtiölleen osakevaihdolla. Sen jälkeen he siis omistavat yhtiönsä holding-yhtiön kautta. Osakevaihdon yhteydessä uuden yhtiön nettovarallisuus voidaan sallitulla tavalla kirjata olennaisestikin korkeammaksi kuin alkuperäisessä, edelleen tuoton tekevässä yhtiössä. Tuotto maksetaan verovapaasti holding-yhtiöön, joka edelleen jakaa sitä korottuneen nettovarallisuuden turvin huojennettuna omistajille. Järjestelyn seurauksena holding-yhtiö voi myös luovuttaa toimivan yhtiön osakkeet jopa kokonaan verovapaasti. Jos näin toimitaan, lisääntyy riski varojen siirtymisestä huojennettuina osinkoina tai normaalisti verotettuina luovutusvoittoina omistajien henkilökohtaiseen käyttöön.  Alkuperäisen yhtiön toiminnan jatkuvuutta kuvatut järjestelyt eivät aina takaa. Budjettilakien antamisen yhteydessä onkin syytä määrittää, mitkä nettovaralli­suuden kasvattamiskeinot ovat sallittuja ja mitkä eivät. Tämä on myös yritysten etu, sillä energia on suunnattava yritystoimintaan, ei verotulkintojen rajakäynteihin.

 

Pauli Kiuru (kok)
Kansanedustaja