MINISTERIN VASTAUS JA TIEDOTTEENI: Porttikieltojärjestelmä mukaan hallitusohjelmaan

7.2.2023

Tiedote 8.2.2023 klo 17.30
Julkaisuvapaa heti

Kokoomuksen Kiuru: Urheilutapahtumien porttikieltojärjestelmä hallitusohjelmaan

Kokoomuksen kansanedustaja Pauli Kiuru esitti tammikuussa porttikieltojärjestelmää urheilutapahtumien häiriökäyttäytymisen ehkäisemiseksi. Kiuru on tyytyväinen kirjalliseen kysymykseen saatuun vastaukseen.

Kokoomuksen kansanedustaja Pauli Kiuru jätti tammikuussa hallituksen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen urheilutapahtumien porttikieltojärjestelmän käyttöönotosta. Kirjallinen kysymys keräsi eduskunnassa laajan tuen. Sen allekirjoitti kaikkiaan 43 kansanedustajaa yli hallitus -ja oppositiorajan. Kiuru kiittää sisäministeri Krista Mikkosta hallituksen antamasta vastauksesta.

”Porttikieltojärjestelmän edellytysten arviointi saattaa perustelluista syistä tulla harkittavaksi. Myös kansainvälisten urheilutapahtumien järjestäminen saattaa jossain vaiheessa edellyttää toimivaa porttikieltojärjestelmää. En pidä kuitenkaan realistisena porttikieltojärjestelmän käyttöönottoon tähtäävän lainsäädäntöhankkeen asettamista enää tämän vaalikauden aikana”, Mikkosen toteaa vastauksessaan.

Kiuru esittää, että porttikieltojärjestelmän käyttöönottoon tähtäävästä lainsäädäntöhankkeesta tehdään kirjaus seuraavaan hallitusohjelmaan.

”Ministerin vastaus on hyvä. Huolellisesti valmisteltua porttikieltojärjestelmää tarvitaan yhdeksi työkaluksi häiriökäyttäytymisen kitkemiseksi. Valmistelu on syytä tehdä tiiviissä poikkihallinnollisessa yhteistyötä urheilualan toimijoiden asiantuntemusta hyödyntäen. Asiasta on syytä tehdä periaatepäätös keväällä Säätytalolla eduskuntavaalien jälkeen”, Kiuru sanoo.

”Kirjallinen kysymys lähti liikkeelle urheiluseuroilta tulleesta palautteesta, jossa kiinnitettiin huomiota pyroteknisten laitteiden tuomisesta urheilutapahtumiin. Olen saanut palautetta, että myös ottelutapahtumien rasistiseen huuteluun on tarve puuttua porttikieltojärjestelmällä. Olen samaa mieltä. Rasistinen huutelu ja käyttäytyminen on merkittävä häiriökäyttäytymisen muoto. Toistuvasti häiriköimiseen pitää lukea kaikki häiriköinti”, Kiuru sanoo.

///

Ministerin vastaus kokonaisuudessaan:

Vastaus kirjalliseen kysymykseen KKV 673/2022 vp

Vastaus kirjalliseen kysymykseen katsomoturvallisuuden parantamisesta
urheilutapahtumissa porttikieltojärjestelmällä

Eduskunnan puhemiehelle


Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Arvoisa puhemies, olette toimittanut
asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pauli Kiurun /kok ym. näin kuuluvan
kirjallisen kysymyksen KK 673/2022 vp:

- Onko asiasta vastaavan ministerin mielestä oikein, ettei nykyinen lainsäädäntö mahdollista
toistuvasti häiriköivien henkilöiden pääsyn estämistä porttikieltojärjestelmällä ottelutapahtumiin,

- onko lainsäädäntömme kaikilta osiltaan ajantasaista ottaen huomioon kansainväliset sitoumuksemme
ryhtyä kaikkiin mahdollisiin toimiin väkivaltaisuuksien vähentämiseksi ottelutapahtumissa
ja perustuslain nojalla lainsäätäjälle kohdistettu velvollisuus taata yleinen järjestys ja turvallisuus,

- oletteko valmis antamaan ministeriöllenne toimeksiannon urheilutapahtumien porttikieltojärjestelmän
käyttöönottoon tähtäävään lainsäädäntövalmisteluun ryhtymisestä vielä tämän
vaalikauden aikana ja

- kuinka pitkään arvioitte uuden lainsäädäntötyön valmistelun kestävän ministeriössä ennen
kuin esitys on valmis tuotavaksi eduskunnan käsittelyyn?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠
Niin sanotun porttikiellon antamisen mahdollistamisesta erityisesti urheilutilaisuuksiin on viime
vuosinakin käyty aika ajoin keskustelua. Porttikiellon käsitettä ei voimassa olevassa lainsäädännössämme
tunneta mutta yleisimmin sillä tarkoitettaneen jonkun tietyn henkilön pääsyn estämistä
tiettyyn tai tiettyihin tilaisuuksiin tai alueille joko toistaiseksi tai määräajaksi henkilön aiemman
käyttäytymisen perusteella.

Porttikiellon antamisen mahdollistanutta lainsäädäntöä voidaan sanoa olleen aiemmin voimassa
myös Suomessa. Julkisista huvitilaisuuksista annetun lain (492/1968, ns. huvilaki) mukaan yhdistyksellä
tai muulla yhteisöllä ja kokoontumishuoneiston tai kokoontumisalueen omistajalla ja
haltijalla oli oikeus määräajaksi, enintään vuodeksi kerrallaan, kieltää pääsy omistamassaan
taikka pysyvästi tai tilapäisesti hallitsemassaan kokoontumispaikassa toimeenpantaviin julkisiin

huvitilaisuuksiin henkilöltä, jonka hänen elämäntapojensa perusteella oli syytä varoa rikkovan
siellä järjestystä tai vaarantavan turvallisuutta. Kielto oli tullakseen voimaan alistettava poliisipiirin
päällikön vahvistettavaksi. Poliisipiirin päällikkö saattoi huvilain mukaan myös antaa vastaavan
kiellon joko määrättyihin tai kaikkiin huvitilaisuuksiin. Huvilaki on sittemmin kumottu
vuonna 1999 voimaan tulleella kokoontumislailla (530/1999).

Euroopan neuvoston yleissopimus turvallisuutta, turvatoimia ja palveluja koskevasta yhdennetystä
lähestymistavasta jalkapallo-otteluissa ja muissa urheilutilaisuuksissa on saatettu Suomessa
voimaan lailla. Sopimuksessa on muun ohella todettu, että sen osapuolet ryhtyvät kaikkiin mahdollisiin
toimiin vähentääkseen riskiä, että yksilöt tai ryhmät osallistuvat väkivaltaisuuksiin tai
yleisen järjestyksen häiriöihin tai järjestävät sellaisia. Edelleen sopimuspuolten on sopimuksen
mukaan varmistettava kansallisen ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti, että käytössä on tehokkaita
ja riskin luonteeseen ja sijaintiin nähden tarkoituksenmukaisia poissulkemisjärjestelyjä väkivaltaisuuksien
tai yleisen järjestyksen häiriöiden ehkäisemiseksi ja estämiseksi.

Häiriökäyttäytymistä esiintyy myös urheilutilaisuuksissa. Toisaalta myös nykyinen lainsäädäntömme
mahdollistaa puuttumisen tällaiseen häiriökäyttäytymiseen. Muun muassa poliisilaissa
(872/2011) ja yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa (1085/2015) on säännöksiä, joiden
mukaisten edellytysten täyttyessä tällaiseen käyttäytymiseen voidaan puuttua. Esimerkiksi
yleisötilaisuuden järjestyksenvalvoja voi laissa säädetyin edellytyksin estää pääsyn tilaisuuteen
henkilöltä, jonka aikaisemman käyttäytymisen perusteella on syytä epäillä tämän vaarantavan järjestystä
tai turvallisuutta. On kuitenkin totta, ettei lainsäädännössämme tunneta nimenomaista
porttikieltojärjestelmää eikä myöskään edellä mainittu järjestyksenvalvojille annettu toimivaltuus
sitä käytännössä merkitse.

Muiden laissa säädettyjen häiriökäyttäytymiseen kohdistuvien puuttumiskeinojen lisäksi myös
urheilutilaisuuksien porttikieltojärjestelmää voi olla syytä harkita viimesijaisena häiriöitä ennalta
estävänä keinona. Kannattajakulttuurin kehityksessä on viime vuosina ollut piirteitä, joiden perusteella
tällaiselle järjestelmälle voisi olla tarvetta. Erityisesti jalkapallo-otteluissa on poliisin
havaintojen mukaan ollut viime vuosina paljon yleistä järjestystä vaarantaneita tapahtumia.

Lakiin perustuvan porttikieltojärjestelmän luominen edellyttäisi käsitykseni mukaan laajaa poikkihallinnollista
yhteistyötä ja eri sidosryhmien osallistamista. Lakisääteiseen järjestelmään liittyisi
muun muassa henkilötietojen käsittelyyn, perusoikeuksiin ja järjestelmän käytännön toteutukseen
liittyviä kysymyksiä. Järjestelemän toteuttaminen edellyttäisi luultavasti käytännössä rekisterijärjestelmän
luomista porttikiellon saaneiden henkilöiden identifioimiseksi. Siksi urheilutilaisuuksien
lakiin perustuvan porttikieltojärjestelmän luomista ei voida pelkistää vain kysymykseksi
niin sanotusta asiakasvalintaoikeudesta.

Porttikieltojärjestelmän edellytysten arviointi saattaa perustelluista syistä tulla harkittavaksi.
Myös kansainvälisten urheilutapahtumien järjestäminen saattaa jossain vaiheessa edellyttää toimivaa
porttikieltojärjestelmää. En pidä kuitenkaan realistisena porttikieltojärjestelmän käyttöönottoon
tähtäävän lainsäädäntöhankkeen asettamista enää tämän vaalikauden aikana.

Helsingissä 30.1.2023
Sisäministeri Krista Mikkonen