Lapsilisä – ensimmäisestä lapsesta 230 €

Lapsilisälaki tuli voimaan vuonna 1948. Se on Suomen historian tärkeimpiä sosiaalipoliittisia ratkaisuja. Valmistelu vei vuosia. Sota, kireä talous sekä poliittiset intohimot viivyttivät päätöstä. Maalaisliiton mie­lestä ensimmäisestä lapsesta ei olisi pitänyt maksaa lisää ollenkaan, ja SKDL vastusti lapsilisän maksa­mista suurituloisille.

Valtion talousarviossa lapsilisiin on varattu lähes 1,5 miljardia euroa, ja etuutta maksetaan hieman yli miljoonasta lapsesta. Lapsilisää saavia perheitä on 557 700 ja yksinhuoltajia 155 000 henki­löä.  Etuu­teen ei tehdä indeksikorostusta 2013 - 2015, joten tuen ostovoima heikkenee.

Tuki kasvaa progressiivisesti lasten määrän kasvaessa. Ensimmäisestä lapsesta se on 104 € ja toi­sesta 115 €. Viidennestä ja jokaisesta seuraavasta lapsesta etuus on 190 €. Yksinhuoltajakorotus on 49 € lap­selta. Vanhempien tai huoltajan tulot tai omaisuus eivät vaikuta etuuteen.

Lapsilisän käyttöönoton ajoista ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut. Vuonna 1948 se oli alle 24 vuotta - nykyään jo yli 28. Raskauden riskit kasvavat sekä äidillä että lapsella syn­nyttäjän iän myötä. Lisäksi lap­sen saamisesta koituvat menot ovat suurimmillaan ensimmäisen lapsen kohdalla. Toisaalta tulot ovat useimmilla pienimmillään perheen perustamisvaiheessa. Lapsi­lisän tulisi olla korkein ensimmäisestä lapsesta.

Suurperheiden suosimista ei voi perustella samoilla argumenteilla kuin ennen. Glo­baalistikin ajateltuna väestönkasvuun kannustaminen on vastuutonta. Nykyinen runsas 7 miljardin väki­luku ylittää reippaasti maapallon kantokyvyn. 2050 väkiluvun arvioidaan olevan 9 - 10 miljardia.

Suomen väestö ikääntyy, mutta työvoimapulalla pelottelu on ylivirittynyttä. Yksittäisillä aloilla voi olla työ­voimavajetta, mutta ratkaisut löytyvät pikemminkin palkkaneuvotteluista kuin synnytysosastoilta. Suo­messa on yli 250 000 työtöntä. Reservissä on 400 000 henkilöä, kun mukaan lasketaan työl­listämiskurs­silaiset ja työttömyyseläkeläiset.

Lapsilisää voidaan muuttaa ilman talousarviokorotuksia. Muu­toksen tavoitteena on oltava tuen kasvat­taminen huomattavasti ensimmäisen lapsen osalta. Tuen ta­saaminen kaikkien lasten kesken tarkoittaisi noin 115 euron etuutta lapselta. Vipuvaikutusta ei juuri tule, vaikka regressiivisyyttä lisättäisiin. Tämä johtuu siitä, että yli kaksilapsisia perheitä on vähän suh­teessa yksi- ja kaksilapsisiin perheisiin. 

Huomattava lisänosto ensimmäisen lapsen osalta olisi mahdollista tehdä niin, että lapsilisän maksami­sen ikärajaa laskettaisiin 17 vuodesta esimerkiksi kymmeneen vuoteen. Lapsilisä olisi silloin ensimmäi­sen lapsen osalta noin 230 € ja lopuista 115 €. Yksinhuoltajakorotus säilytettäisiin.

Muutos olisi tulonsiirtoa perheen elinkaaren sisällä alkupäätä tukevaksi. Se ei estä suurperheiden pe­rustamista, mutta ei siihen erityisesti kannustakaan. Yli kymmenenvuotiaiden las­ten kustannuksista vastaaminen olisi entistä enemmän huoltajien vastuulla. Mikään ei tietysti estä van­hempia säästämästä osaa alkupään korotuksesta lapsen myöhemmille vuosille, mutta toki se vaatii ku­rinalaisuutta. Tärkeintä on kuitenkin etuuden kasvattaminen reilusti ensimmäisen lapsen osalta perheen alkutaipaleella. Muutos on otettava käyttöön portaittain niin, ettei se heikentäisi lapsensa jo hankkineiden asemaa.

 

Pauli Kiuru (kok)
Kansanedustaja

Kari Tolvanen (kok)
Kansanedustaja

Julkaistu Aamulehdessä 14.1.2013