Lakialoitteen esittelypuhe 13.9.2012: tapaamisoikeuden tahallinen estäminen

Arvoisa herra puhemies

Lasten asema Suomalaisessa yhteiskunnassa on noussut viimeaikaisten tapahtumien johdosta julkiseen keskusteluun. Äärimmäiset väkivallanteot pysäyttävät ja ovat saaneet suomalaisen yhteiskunnan pohtimaan keinoja turvallisemman kasvuympäristön varmistamiseksi. Käsittämättömän väkivallan ja suurien otsikoiden taakse on jäänyt kuitenkin epäkohta, joka koskee satoja tai jopa tuhansia lapsia, heidän vanhempiaan ja isovanhempiaan.

Tämän lakialoitteen tavoitteena on parantaa lasten ja niiden vanhempien asemaa, joiden tapaamisoikeutta on tietoisesti, tahallisesti ja toistuvasti estetty vahvistetun tapaamisoikeussopimuksen vastaisesti. Rikoslaissa on jo kriminalisoitu sekä lapsen omavaltainen huostaanotto että lapsikaappaus. Kummankaan lainkohdan tunnusmerkistö ei kuitenkaan ulotu tilanteeseen, jossa tapaamisoikeutta rikotaan.

Noin 30 000 lasta kokee vuosittain vanhempiensa eron. Vanhemmat voivat ero­tilanteessa tehdä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta sopimuksen, jonka sosiaaliviranomai­nen vahvistaa. Riitatilanteissa asian ratkaisee tuomioistuin. Sekä lastensuojelulaki että laki las­ten huollosta ja tapaamisoikeudesta lähtevät siitä, että päätöksenteon pohjana on oltava lapsen etu. Ensisijainen malli on yhteishuoltajuus. Jos asiat sujuvat sovitusti, saa lapsi säilyttää yhteytensä molempiin vanhempiinsa myös eron jälkeen.

Jotkut ovat ymmärtäneet lakialoitteen virheellisesti niin, että muutos pakottaisi jatkossa luovuttamaan lapsen väkivaltaiselle, alkoholisoituneelle tai muuten vastuunsa ymmärtämättömälle vanhemmalle. Olen samaa mieltä siitä, että nämä ovat perusteltuja syitä olla luovuttamatta lasta toiselle vanhemmalle, ja siksi tässä lakialoitteessa asiaan ei esitetäkään muutosta. On myös todettava se itsestäänselvyys, että aloite on sukupuolineutraali.

Tehtyjä tapaamissopimuksia ja tuomioita on syytä kunnioittaa nykyistä johdonmukaisemmin. Toisaalta sosiaalilautakunnan vahvistamaa sopimusta tai tuomioistuimen päätöstä lapsen huollosta tai tapaamisoikeudesta voidaan myös tarkistaa, jos olosuhteet ovat sopimuksen vahvistamisen tai päätöksen antamisen jälkeen muuttuneet.

Aloitteessani on kyse siitä, että sosiaaliviranomaisen tai tuomioistuimen päätöstä tapaamisoikeudesta noudatetaan ja nimenomaan lapsen parhaaksi. Ja vielä kansantajuisemmin: Tapaamisoikeus on myönnetty lapsen parhaaksi tavallisille suomalaisille isille ja äideille, jotka ovat motivoituneita ja vastuuntuntoisia kasvattajia. Lapsen perusteeton tapaamisoikeuden estäminen on väkivaltaa, joka voi ja usein johtaakin lapsen vieraantumiseen toisesta vanhemmastaan. Jos emme sanktioi väkivaltaa, hyväksymme sen hiljaisesti.

Eräät ovat kritisoineet lakialoitetta siitä, ettei voi olla lapsen edun mukaista tuomita toista vanhempaa sakkoihin tai jopa vankeuteen. Tästäkin olen samaa mieltä. Valinta on kuitenkin sillä vanhemmalla, joka tahallisesti ja toistuvasti estää tapaamisen. Hänellä on mahdollisuus toimia lapsensa parhaaksi noudattamalla tapaamissopimusta tai tuomioistuimen päätöstä mahdollistamalla lapselleen toisen vanhemman tapaamisen. Rikoslaissa on jo sanktioitu lapsen omavaltainen huostaanotto, johon lapsen tapaamisoikeuden tahallista estämistä voidaan verrata. Vanhempi, joka toimii perusteetta sopimuksia tai jopa täytäntöönpanotuomioita vastaan, toimii myös lapsensa etua vastaan.

Huolto- ja tapaamisoikeuspäätöksen täytäntöönpanolaki mahdollistaa pakkokeinoina uhkasakon ja noudon. Käytännössä tapaamisoikeuden täytäntöönpanojärjestelmä on hyvin hampaaton.

Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä, joka kestää sovittelijankertomuksen hankkimisineen puolesta vuodesta vuoteen, voidaan asetta vain uhkasakko. Lisäksi tuomitut joutuvat varsin harvoin niitä maksamaan. Ja jos he niitä maksavatkin, sanktio tulee aivan liian myöhään eli noin 1,5 vuoden jälkeen tapaamisten estämisestä. Yleisesti tiedetään, että sanktion pitää tulla mahdollisimman nopeasti väärinteon jälkeen, jotta se olisi tehokas. Tästä syystä tarvitsemme nyt esitetyn lain, jonka perusteella rangaistaan tapaamisten estämisestä välittömästi. Lisäksi varattomia tai maksamishaluttomia tapaamisten estäjiä varten tulisi saada käyttöön sakon muuntorangaistus, joka laitettaisiin mahdollisimman pian täytäntöön, jos sakot jäävät maksamatta.

Lakialoitteeni on allekirjoittanut 141 kansanedustajaa. Määrä on poikkeuksellisen suuri ja allekirjoittajia on kaikista eduskuntaryhmistä. Kiitos kaikille allekirjoittaneille ja erityisesti suuri kiitos ”Isät lasten asialla” -yhdistykselle, joka on aktiivisesti tuonut tietoisuuteeni ongelman tapaamisoikeuden estämisestä sekä sen sanktioinnin puutteista.

Tänään samassa lähetekeskustelussa on edustaja Juho Eerolan aloite. Aloitteemme eivät kilpaile keskenään, vaan tavoite on sama – lasten etu. Olemme tehneet yhteistyötä ja sopineet lähestymistavasta ja työnjaosta.

Lapsen etu ja tapaamisoikeuden noudattaminen ovat arvoja, jotka ovat meille kaikille yhteisiä. Tehtävämme ei ole syyllistää erovanhempia - isä tai äitejä. Tehtävämme ei ole osoittaa sormella sosiaalityöntekijöitä, jotka joutuvat paineistetuissa tilanteissa tekemään ratkaisujaan. Emme halua myöskään paheksua tuomareita, jotka joutuvat ristiriitaisen informaation perusteella tekemään päätöksiään. Tehtävämme on laatia lakeja, jotka mahdollistavat jatkossa tapaamisoikeuden noudattamisen ja lasten edun toteutumisen.

Arvoisa herra puhemies

Olen saanut satoja viestejä sen jälkeen, kun lakialoitteeni tuli julkisuuteen kesäkuun alussa. Luen tähän loppuun otteen saamastani palautteesta.

”Minulla on kolme lasta, joita en ole moneen vuoteen nähnyt. Lähivanhempi estää tapaamiset. Seitsemän vuotta olen käynyt oikeustaistelua lasteni edestä, jotta he voisivat nähdä minua. Lähivanhempi kuitenkin tietää, ettei kukaan voi häntä estää eikä hän noudata mitään tapaamissopimusta tai oikeuden päätöstä. Arvostan todella, että tällaista lakialoitetta olette ajamassa. Minua se ei tosin enää auta, koska olen jo lapseni menettänyt lähivanhemman käytöksen vuoksi. Niin monet illat olen itkenyt lasteni takia.”