Kurjuudesta keskiluokkaan

On ollut mielenkiintoista seurata kirjoituksestani  "Presidentti Halonen Kiinan köyhien asialla" poikinutta keskustelua. Keskustelua käydään Aamulehden blogissa ja www.koskinverkko.com - palvelussa.  

 Vaikka suomalainen yhteiskunta suhtautuu vieläkin melko pidättyväisesti Kiinan tarjoamiin mahdollisuuksiin, on hienoa, että osa kansasta jaksaa asiasta innostua. Kiina on ja tulee jatkossakin olemaan valtio, jonka tekemiset vaikuttavat merkittävästi koko ihmiskunnan tulevaisuuteen. Sattumalta osui silmiini viime sunnuntain Helsingin Sanomista amerikkalaisen rauhantutkijan Johan Galtungin kirjoitus, jonka otsikkona oli ”Nobelin rauhanpalkinnolla tehtiin politiikkaa”. Hän kirjoittaa mm. näin: ”Tänä vuonna rauhanpalkinnosta tuli kuitenkin ihmisoikeuspalkinto, jolla puututtiin Yhdysvaltojen pahimpana kilpailijanaan pitämän Kiinan sisäisiin asioihin. Näin palkinto karkasi kauas Nobelin testamentin ajatuksesta.” Toinen sitaatti tästä mielenkiintoisesta kirjoituksesta: ”Kiina on harpponut eteenpäin jättiaskelin, kun se on lisännyt kansalaistensa taloudellisia oikeuksia ja vuosina 1991-2004 nostanut 400 miljoonaa ihmistä kurjuudesta alempaan keskiluokkaan.” Lisäksi tällä hetkellä Suomessa vierailulla oleva ja samalla uutta kirjaansa (Puolue. Kiinan johtajat valokeilassa) markkinoiva amerikkalainen toimittaja Richard McGregor mainitsi televisiohaastattelussaan uskovansa, ettei demokratia Kiinassa toimisi ja se saattaisi tässä vaiheessa ajaa Kiinan kaaokseen. Mitähän siitä seuraisi maailmanrauhalle? Kiinan kehitystä kannattaa seurata. Sen ymmärtäminen lienee silti länsimaalaiselle vaikeaa. Toisaalta meidän mielipiteemme eivät vaikuta Kiinan ratkaisuihin mitenkään. Siinä mielessä keskustelumme täällä Suomessa ovat pohjimmiltaan melko harmittomia. Niihin voi huoletta osallistua myös heikoilla taustatiedoilla ja ilman suurten ja vaikeiden kokonaisuuksien hallintaa.