Koronatyylistä päättäväisyyttä myös työllistämiseen (Aamulehti 16.7.2020)

Hallitusohjelman mukaan on mahdollista tavoitella kestävän talouden, ympäristön ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta hyvää kasvua ja saavuttaa 75 % työllisyysaste. Lisäksi ohjelmassa todetaan, että työuria pidennetään alusta, keskeltä ja lopusta. Hyvinvointivaltion kestävyys edellyttää korkeaa työllisyyttä.

Hallitusohjelmassa todetaan myös seuraavasti: ”Emme halua myöskään elää tulevien sukupolvien kustannuksella: sen vuoksi sitoudumme 75 prosentin työllisyysasteeseen ja siihen, että julkinen talous on tasapainossa vuonna 2023.”

Koronakriisi oli ulkopuolinen shokki, joka on tekemässä monet hyvät tavoitteet tyhjiksi. Hallituksen päätehtävä oli kevään aikana akuutin kriisin hoitaminen. Tavoite 60 000 lisätyöllisestä on karkaamassa. Sen sijaan työllisten määrä on laskenut peräti 96 000 henkilöllä.

Jotta julkiset palvelut voitaisiin turvattua nykyisessä laajuudessaan, olisi työllisyysastetavoitteen oltava 80 %. Työllisyys tuo verotuloja ja toisaalta pienentää työttömyydestä johtuvia menoja.

Nykyinen velkaantumistahti ei voi loputtomiin jatkua. Tänä vuonna menot ylittävät tulot lähes 20 miljardilla eurolla. Velkaantuminen ei ole vielä akuutti ongelma. Liikkumavara on kuitenkin nopeasti kapenemassa.

Finanssikriisit ja pandemiat eivät ole ennustettavissa. Emme tiedä, mihin meidän pitäisi olla henkisesti tai taloudellisesti valmiina 3 – 5 vuoden päästä. Rytminmuutoksen ei ole mahdollisuutta, jos olemme urheilutermein sanottuna lähellä maksimisykettä ja lihakset maitohapoilla.

Suomalaiset osoittivat resilienssiä eli turnauskestävyyttä koronakevään aikana. Olemme valmiita toimimaan päättäväisesti tilanteen vaatiessa.

Olemme valmiita myös kuulemaan päättäväisistä työllisyystoimista jo alkusyksyn budjettiriihestä. Niiden siirtäminen eteenpäin loisi turvattomuutta ja näköalattomuutta. Kysymys on työpaikoista ja hyvinvointiyhteiskunnan perusteiden kestävyydestä – Suomen tulevaisuudesta.

Pauli Kiuru (kok)
Kansanedustaja