Kirjallinen kysymys jalkaväkimiinoista sekä ministerin vastaus

 

Jalkaväkimiinojen tuhoaminen ja Parkanon varikon toiminta

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunta on hyväksynyt jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirron kieltämisen ja niiden hävittämisestä tehdyn Ottawan yleissopimuksen. Sopimus velvoittaa tuhoamaan jalkaväkimiinavarastot viimeistään neljän vuoden kuluessa.

Puolustusvoimilla on Ottawan sopimuksen kieltämiä jalkaväkimiinoja yhteensä 1 029 763 kappaletta, joista sakaramiinoja 801 618 kappaletta ja putkimiinoja 228 145 kappaletta. Putkimiinojen hävittämiseksi on kierrätyksen sijasta suunniteltu massaräjäytystä. Massaräjäytyksistä vastannee Maavoimien Materiaalilaitoksen alainen Räjähdelaitos.

Massaräjäytys ei ole ongelmaton tapa käytöstä poistetun räjähdemateriaalin tuhoamisessa. Euroopan maista tiettävästi vain Suomi ja Norja käyttävät sitä pääasiallisena keinonaan. Suomen massaräjäytykset on perinteisesti tehty Kittilän Hukkakerossa. Raportoitujen melu- ja tärinähaittojen lisäksi ympäristöön leviää kaasuja, räjähdysainejäämiä sekä metallipäästöjä, kuten nikkeliä, lyijyä sekä kromia. Esimerkiksi hiilidioksidipäästöjä kertyy Kittilässä tehtävistä räjäytyksistä vuosittain määrä, joka vastaa noin 500 henkilöauton ympäristökuormitusta (10 000 km/v). Kittilän Hukkakerossa tehtävien räjäytysten ympäristörasitusten arvellaan leviävän noin sadan neliökilometrin alueelle.

Räjähdelaitoksen alaisen Parkanon varikon toiminnan jatko on epäselvä. On epäilty, että toimiva varikko muutettaisiin varastoksi mahdollisesti jo vuonna 2012. Varikolla työskentelee lähes 50 henkilöä, joilla on osaamista ja kokemusta räjähteiden purkamisesta. Parkanon kaupungille varikolla on suuri merkitys merkittävänä työnantajana. Massaräjäytysten sijasta olisi parempi hävittää putkimiinat Parkanon varikolla. Mikäli se ei ole mahdollista, niin esimerkiksi Nammo Lapua Oy voisi olla luonnollinen sopimuskumppani, koska yrityksellä on laajasti toimintaa ympäristöystävällisessä ammusten hävittämisessä ja materiaalien kierrättämisessä. Näitä vaihtoehtoja puoltavat sekä ympäristö- että työllistämisnäkökulmat.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

 

 Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että Ottawan sopimuksessa edellytetty jalkaväkimiinojen hävittäminen tehdään niin, että menettelyssä huomioidaan sekä suomalaisten työpaikat että ympäristöarvot?

Helsingissä 2 päivänä joulukuuta 2011

Pauli Kiuru /kok
Arto Pirttilahti /kesk
Oras Tynkkynen /vihr
Arto Satonen /kok
Sofia Vikman /kok
Harri Jaskari /kok
Jukka Kopra /kok
Kalle Jokinen /kok
Marjo Matikainen-Kallström /kok
Eero Lehti /kok
Pia Kauma /kok
Kari Tolvanen /kok
Eero Suutari /kok
Kimmo Sasi /kok
Ben Zyskowicz /kok
Martti Mölsä /ps
Eeva-Johanna Eloranta /sd
Anni Sinnemäki /vihr
Lea Mäkipää /ps
Tuomo Puumala /kesk
Ritva Elomaa /ps
Eduskunnan puhemiehelle

***

Ministerin vastaus 21.12.2012

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pauli Kiurun /kok ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 375/2011 vp:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että Ottawan sopimuksessa edellytetty jalkaväkimiinojen hävittäminen tehdään niin, että menettelyssä huomioidaan sekä suomalaiset työpaikat että ympäristöarvot?

 --------------------------------------------------------------------------------------

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Eduskunta on hyväksynyt jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirron kieltämisen ja niiden hävittämisestä tehdyn Ottawan yleissopimuksen. Sopimus velvoittaa tuhoamaan jalkaväkimiinat viimeistään neljän vuoden kuluessa.

Miinojen hävittäminen suunnitellaan siten, että se on suoritettu vuoden 2015 loppuun mennessä. Sakaramiinojen sytyttimet tuhotaan, laukaisimet toimitetaan metallinkeräykseen ja panososat uusiokäytetään soveltuvin osin. Putkimiinat hävitetään räjäyttämällä massaräjäytysleirien aikana.

Puolustusvoimat on tehnyt massaräjäytyksiä Kittilän Hukkakerolla vuodesta 1988 alkaen. Räjäytysten päästöjen ympäristövaikutuksia on seurattu jo 20 vuoden ajan. Seurantaa tehdään aidatulla räjäytyspaikalla ja sen ulkopuolella. Räjäytysten melu- ja painevaikutukset vaihtelevat sääolosuhteiden mukaisesti. Maaperän kautta välittyvä tärinä on todettu vähäiseksi. Ainoastaan paineaallon seurauksena syntyy vähäistä tärinää. Asutuille alueille asetetut melurajat eivät mittausten mukaan ylity.

Massaräjäytyksistä on laadittu ympäristövaikutusten ja riskien arviointi, jossa on hyödynnetty ilma-, marja-, kasvi-, maa-, vesi-, laskeuma- ja sedimenttinäytteiden sekä havupuiden neulas- ja neulasvahanäytteiden tutkimustuloksia. Riskinarvion perusteella massaräjäytyksien päästöistä ei aiheudu merkityksellistä terveysriskiä ihmisille. Nykyisenkaltaisen toiminnan jatkaminen ei arvioiden mukaan aiheuta ympäristön pilaantumista räjäytyspaikan ulkopuolella. Varsinaiselta räjäytyspaikalta kerätään metallit ja tehdään muut tarpeelliseksi osoittautuvat kunnostustoimenpiteet. Yhdysvaltalaisten tutkimustulosten perusteella arvioidaan, että massaräjäytystä voidaan pitää ympäristönäkökulmasta suositeltavana tavanomaisten räjähteiden hävittämismenetelmänä. Putkimiinojen hävittämisestä massaräjäytyksin aiheutuu arvioiden mukaan hiilidioksidipäästöjä noin promillen kymmenesosa Lapin kokonaispäästöistä.

Parkanon varikolla ei voi hävittää putkimiinoja, koska siellä ei ole toimintaan tarkoitettuja laitteita tai tiloja. Sen sijaan miinojen purkaminen Parkanossa olisi mahdollista, mikäli se olisi taloudellisesti kannattavaa. Puolustusvoimat on arvioinut, että putkimiinojen purkamisen kustannukset puolustusvoimien omin toimin ovat yli kolminkertaiset verrattuna massaräjäytysten kustannuksiin. Palvelun ostaminen yrityksiltä olisi myös kalliimpaa kuin hävittäminen räjäyttämällä.

Massaräjäytykset on katsottu edullisimmaksi tavaksi hävittää yleisimpiä ammustyyppejä. Vuonna 2007 tehdyn selvityksen mukaisesti hävitettävän ampumatarvikemäärän hävittämiskustannukset olisivat olleet puolustusvoimien käyttämillä metodeilla 3 Mı ja teollisesti hävittämällä 17 Mı.

Ympäristövaikutusten merkittävyyttä arvioitaessa on huomioitava, että myöskään massaräjäytysten vaihtoehtoina käytettäviä menetelmiä ei voida pitää täysin ongelmattomina. Korkeampien kustannusten ja mahdollisten turvallisuusriskien lisäksi räjähteiden hävittämisessä teollisissa purku-/polttolaitoksissa huolena on mm. dioksiinien syntyminen. Polttolaitoksissa joudutaan käyttämään myös tukipolttoaineita, kuten uusiutumattomia öljytuotteita, joista aiheutuu myös ilmapäästöjä.

Saatavissa olevien tietojen perusteella putkimiinojen räjäyttämisen ympäristövaikutukset vastaavat yleisimpien ammustyyppien hävittämisen vaikutuksia ja putkimiinat voidaan hävittää samoja menetelmiä käyttäen. Huolellisesti järjestettynä massaräjäytystä voidaan talouteen, turvallisuuteen ja ympäristöön liittyvät tekijät huomioiden pitää toimintaan soveltuvana käyttökelpoisena hävittämismenetelmänä.

 

Helsingissä 21 päivänä joulukuuta 2011

Puolustusministeri Stefan Wallin