Eduskuntapuhe: Päätös Na­tosta tehtävä seuraavalla hallituskaudella

Arvoisa herra puhemies

Eduskunta käsittelee valtioneuvoston selontekoa Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Selon­teko antaa kattavan kuvan turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Se huomioi esimerkiksi väestönkasvun, pako­laisuuden, ilmastonmuutoksen, kyberturvallisuuden, terrorismin, talou­den painopisteen siirtymisen Euroopan ja Yhdysvaltojen ulkopuolelle sekä uskonnolliset että muut ääriliikkeet.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeimmät tehtävät ovat Suomen itsenäisyyden, alueellisen kos­kemattomuuden ja perusarvojen turvaa­minen, väestön turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä yhteis­kunnan toimivuuden varmistaminen. Puolustuspolitiikalla luodaan edel­lytykset näiden tavoitteiden toteuttamiselle. Puolustuskyvyn ylläpidon kustannuskehitys ja puolustusmateriaalin laaja vanheneminen vuosi­kymmenen puolivälistä alkaen eivät mahdollista nykyisten suuruisten puolustusvoimien ylläpitoa tulevaisuudessa. Tämä kaikki on todettu val­tion talousarviossa.

Turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon lopussa todetaan, että 2020-luvun alkuun mennessä mer­kittävä osa kaikkien puolustushaa­ro­jen keskeisestä materiaalista vanhenee ja suorituskyky heikkenee alle tehtävien vaatimusten. Esimerkiksi Hornet-hävittäjien korvaajista on tehtävä päätös lähivuosina.

Selontekokäytännöllä pyritään siihen, että Suomen turvallisuus- ja puo­lustuspolitiikasta vallitsisi laaja poliittinen yhteisymmärrys ja että sillä olisi kansalaisten tuki. Poliittinen yhteisymmärrys ja kansalaisten tuki ovat tärkeitä. Vaarana kuitenkin on, että turvallisuuspoliittisissa linjauksissa ohjaavana muuttujana ei olekaan turvallisuus. Poliittinen konsensusha­kuisuus ja päättämättömyys eivät takaa tur­vallisuutta ei­vätkä mielipide­tiedustelut korvaa vastuuta. Nato-optiosta puhuminen joutaa reserviin, koska se luo kat­teetonta turvallisuudentunnetta. Lisäksi turvallisuusta­kuut koskevat vain jäseniä, eivät kumppaneita.

Arvoisa puhemies

Nato-päättämättömyytemme on Suomelle turvallisuuspoliittinen riski. Emme uskalla sanoa Natolle ää­neen ei, emme uskalla sanoa Natolle kuuluvasti kyllä – sen sijaan sanomme Natolle päättäväisesti ehkä.

Epämääräinen liittoutumattomuutemme ei herätä luottamusta. Ehkäpä juuri siksi Suomea ei valittu YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi. Jos emme ota selvää kantaa omasta turvallisuudestamme, niin miten voi­simme olla uskottavasti ottamassa kantaa kansainvälisiin konflikteihin. Vaikka emme itse ajatte­lisi näin, niin muut tuntuvat ajattelevan ja ää­nestävät myös sen mukaisesti.

Hallitusohjelman mukaan Suomi on sotilasliittoon kuulumaton ja har­joittaa yhteistyötä Naton kanssa sekä ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä. Toisaalta hallitusohjelmassa todetaan, ettei Suomi tä­män hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista. Käsi­teltävänä olevassa selonteossa mainitaan, että puolustusvoimien ke­hittämisessä otetaan huomioon, ettei mahdolliselle sotilaalliselle liittou­tumiselle muodostu esteitä. Kalustohankintamme ovat Nato-yhteenso­pivia ja keskustelemme Nato-maa Islannin ilmavalvonnasta Naton ko­mentoketjussa. Edellä mainittu on hämmentävää puhetta sotilas­liittoon kuulumattomalta maalta. Ei ihme, jos Suomen linjaa ei ymmärretä, kun emme tunnu sitä itsekään ymmärtävän. Syntyy vaikutelma, että Nato-arpa on heitetty, mutta tulosta ei ole julkistettu.

”Ehkä”-linjamme sumenee entisestään, kun keskusteluun sekoitetaan pohjoismainen yhteistyö, Nato-kump­panuus sekä Lissabonin sopimus EU:n yhteisessä turvallisuus- puolustuspolitiikassa. YK:n turvalli­suus­neuvoston valtuuttamat Libya- ja Mali-operaatiot osoittivat eurooppa­laisten voimavarojen puut­teet – niitä ei pystytty toteuttamaan ilman Yh­dysvaltojen tukea. Mihin riittäisi pohjoismainen yhteistyö?

Arvoisa puhemies

Kiitän valtioneuvostoa sekä selonteon kirjoittajia kattavasta ja sujuva­kielisestä esityksestä. Selonteon mukaan koko maata puolustetaan, yleinen asevelvollisuus ja alueellinen puolustusperiaate sekä sotilas­liit­toon kuulumattomuus säilyvät. Valitettavasti taloudellinen realismi ja poliittinen idealismi eivät enää kohtaa. Jostakin on pakko luopua. Hallitusohjelma sitoo kätemme seuraavat kaksi vuotta. Myönteinen päätös Na­tosta on tehtävä seuraavalla hallituskaudella.