EDUSKUNTAPUHE: Maahanmuutosta ja segregaatiosta

EDUSKUNTAPUHEEN TIIVISTELMÄ (pidetty ti 17.9.20139, väliotsikot täydennyksinä)

 

Maahanmuuttajien määrä kasvaa

Käsittelemme hallituksen vuosikertomusta vuodelta 2012, joka on annettava perustuslain mukaisesti eduskunnalle vuosittain.

Valtioneuvoston selonteossa 9/2010 kiinnitettiin huomiota metropolialueen väestökehitykseen. Ulkomaalaistaustaisen väestön määrän ennakoitiin kaksinkertaistuvan seuraavan kymmenen vuoden aikana. Ilmiöön liittyy sosiaalisen eheyden ja alueiden välisen segregaation uhkia.

Pelkään Suomen kohtaavan samanlaisia ongelmia, mitä oli Tukholman Husbyssä keväällä 2013. Muutamia faktoja: Maahanmuuttajien työttömyysaste on noin kolminkertainen kantaväestöön nähden. Maahanmuuttajanuorten syrjäytymisriski on jopa viisinkertainen kantaväestön nuoriin nähden. Tällä hetkellä vieraskielisiä on Helsingin seudulla 9,3 prosenttia. Vuoteen 2030 mennessä vieraskielisten osuus noussee jopa 23 prosenttiin pääkaupunkiseudulla.

Mahdollisuus ja riski

Ilmiön nopeus ja laajuus on mahdollisuus, mutta se on myös merkittävä riski. Vuosikertomuksen pohjalta voisi ajatella, että asia on hallinnassa. Se voi olla hallinnassa nyt, mutta ei enää välttämättä vuonna 2030. Maahanmuuttoasioissa on toistettu hyväksyttynä tosiasiana väite, että tarvitsemme lisää työperäistä maahanmuuttoa.

Jos maahanmuutto ja segregaatio ryöstäytyvät käsistä, kuka pystyy takaamaan maahanmuuttajien tasa-arvoisen kohtelun ja erilaisten konfliktien ehkäisemisen? Maahanmuuttopäätös voidaan tehdä vain kerran. Maahanmuuttajat eivät ole reserviä, joka voidaan uudella päätöksellä palauttaa takaisin lähtömaihinsa työvoiman kysyntähuipun jälkeen.

Palkkatyötä on painotettu maahanmuuttajien integroimisessa suomalaiseen yhteiskuntaan. Yrittäjyyden tukeminen on jäänyt liian vähälle. Uuteen yhteiskuntaan tuleva on valmiimpi ottamaan riskejä, koska menetettävää on monella kovin vähän. Frankfurtissa yli puolet kaikista startup-yrityksistä on maahanmuuttajayrittäjien perustamia.

Mitä tehdään Japanissa?

Japanissa on Suomen kaltainen väestörakenne. He ovat silti perinteisesti harjoittaneet pidättyväistä maahanmuuttopolitiikkaa. Onko meidän paradigmamme Ranskan ja Ruotsin esimerkin seuraamista - maiden, joissa on tehty vakavia virheitä maahanmuuttopolitiikassa ja joissa segregaatio on jo aiheuttanut vakavia ongelmia?

Viestini on siis tämä: Hallituksen vuosikertomuksen, valtioneuvoston selonteon ja ulkomaisten esimerkkien valossa maahanmuuttopolitiikkaamme on syytä seurata tarkasti. Sen, mikä toimii nyt, on toimittava maahanmuuttajille ja kantaväestölle myös vuonna 2030. Vauhti on nyt liian kova.