Eduskuntapuhe: liikuntalain käsittely eduskunnassa alkoi - aluejärjestöjen rahoitus tarkennettava

Arvoisa herra puhemies!

Käsittelemme hallituksen esitystä uudeksi liikuntalaiksi. Nykyinen liikuntalaki on vuodelta 1998, joten päivitykset ovat tarpeen. On sinänsä mukava nähdä, että meillä on täällä liikuntaministeri ja samalla puolustusministeri puolustamassa liikunta-asiaa, joten tässä on ikään kuin kahden organisaation tuki takana.

Lain päätavoitteena on liikkumisen harrastamisen, väestön hyvinvoinnin, kansalais- ja seuratoiminnan sekä huippu-urheilun edistäminen. Suomalaiset liikkuvat terveyden ja hyvinvoinnin kannalta liian vähän. Liiallinen istuminen on todettu terveysriskiksi, johon on alettu tutkimustulosten myötä kiinnittää aiheellisesti kasvavaa huomiota. Muun muassa UKK-instituutti on nostanut hälyttäviä tutkimustuloksia esille istumisen vaaroista, ja sitähän me olemme täällä eduskunnassakin tänään tehneet oman terveytemme vaarantaen, ellei ole sitten otettu pieniä mikrotaukoja väliin. Liian vähäisen liikunnan ja kohtuuttoman runsaan istumisen kustannukset ovat yhteiskunnalle miljardiluokkaa. Liikunta-aktiivisuus on yhteydessä vähentyneisiin sairauspoissaoloihin ja terveydenhoitokuluihin.

Urheilualaan liittyvän työllisyyden osuus EU:ssa on yli 2 prosenttia. Suomessa liikunnan ja huippu-urheilun taloudellinen merkitys on vuodessa noin 3 miljardia euroa. Pelkästään kuntien liikuntapalveluissa työskentelee viitisentuhatta henkilöä. Liikuntapaikkoja on Suomessa 32 000 kappaletta. Liikuntajärjestöihin kuuluu Suomessa 1,1 miljoonaa jäsentä. Kunnallisten avustusjärjestelmien piirissä on 6 000-7 000 urheiluseuraa. Seurojen palkattoman vapaaehtoistyön laskennallinen arvo on yli 1,1 miljardia euroa. Merkittävästä asiasta on siis kaiken kaikkiaan yhteiskunnallisesti kysymys.

Yrittäjyyteen on kiinnitettävä kasvavaa huomiota myös liikuntasektorilla. Liikunta-alan yrittäjillä on tärkeä rooli julkisten sekä järjestöjen tarjoamien palveluiden rinnalla. Liikuntapalveluja tuottavat yritykset työllistävät noin 8 100 henkilöä. Kasvupotentiaalia on aivan varmasti. Liikuntamatkailu on kansainvälisesti kasvava trendi, ja Suomella on varmasti paljon annettavaa ulkomaisille turisteille myös liikunnan alalla.

Liikuntaa ei pidä nähdä vain yhden hallinnonalan asiana. Se on integroitava osaksi yhteiskunnallista terveys- ja hyvinvointipolitiikkaa. Opetus- ja kulttuuriministeriön tehtävänä on jatkossakin vastata liikuntapolitiikan yleisestä johdosta, ja kuntien tehtävänä on luoda edellytykset paikalliselle liikkumiselle. Liikuntaneuvostolla ja järjestöillä sekä seuroilla on myös jatkossa tärkeä rooli.

Viime vuonna käsittelimme vanhuspalvelulakia. Hyvästä laista olisi tullut vieläkin parempi, jos siinä olisi selkeämmin huomioitu ikäihmisten oikeus ulkoiluun ja liikuntaan. Kyseisen lain esittelytekstissä ja pykälissä mainittiin hyvinvointi 78 kertaa ja omavalvonta 27 kertaa. Sen sijaan kuntoilu mainittiin 0 kertaa, ulkoilu 2 kertaa ja liikunta 4 kertaa. Liikunnan integroiminen hallinnonalat ylittäen ei ole siis helppoa lainsäädännössäkään. Hyvät asiat tahtovat usein hukkua byrokratiasanojen taakse.

Alueellisten liikuntaneuvostojen asettamisesta päättäisivät liikuntalakiesityksen mukaan maakuntien liitot. Näin on hyvä. Valmistelun aikana oli myös toisia vaihtoehtoja esillä, mutta ne on nyt sitten sieltä poistettu. Lakiesityksen mukaan kuntien tehtäviä ei lisätä, eikä lain toimeenpanolla ole vaikutusta valtion liikuntabudjetin kokonaismäärään. Kustannusneutraalius on tässä taloudellisessa tilanteessa oikea linja. Vaikka toki mielelläni liikuntaan kohdentaisin lisää varoja, realisti täytyy olla.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Lakiesitys täsmentää valtionapukelpoisuuden ehtoja. Liikunnan ja urheilun kentässä tapahtuu jatkuvia muutoksia, uusia lajeja ilmaantuu nopeasti lajivalikoimaan. Perinteitäkin tärkeämpää on yhteiskunnan kyky tarjota mahdollisuuksia ja tukea liikkumiselle. Lajilla on toissijainen merkitys, ensisijaista on liike ja kansalaisten toiveisiin reagoiminen. 10 §:n kohdalla on valiokunnassa syytä perehtyä aluejärjestöjen valtionapukelpoisuuteen. Pykälässä sitä ei ole varsinaisesti suljettu pois, mutta voisiko aluejärjestöjen avustuskelpoisuus olla avoimesti näkyvillä selvyyden lisäämiseksi?