Eduskuntapuhe: Arkijärkeä koulujen työrauhaan

Arvoisa herra puhemies!

Käsittelemme hallituksen esitystä laeiksi perustusopetuslain, lukiolain ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta, unohtamatta aikuiskoulutusta. Kasvatus- ja koulutuskäsitykset muuttuvat vuosikymmenten myötä. Myös yhteiskunta muuttuu. Tapa tehdä töitä, viettää aikaa yhdessä ja myös perhekäsitykset ovat hyvin erilaiset kuin esimerkiksi 60- tai 70-luvuilla.

Erilaisiin oppimistyyleihin kiinnitetään aiheellisesti suurempaa huomiota nykykoulutuksessa. Rauhattomuus voi johtua ja usein johtuukin siitä, että oppilaan oppimistyyli on erilainen kuin luokassa koettu todellisuus. Opettajan rooli on valtava. Meillä on erinomainen opettajankoulutusjärjestelmä, yksi maailman parhaista, mutta sekään ei yksin riitä. Opettajalla on oltava tilannetajua, reagointikykyä ja erilaisuuden sietohalua.

Myös käsitykset työrauhasta, kurista, vuorovaikutuksesta sekä oppilaiden, opettajien ja henkilökunnan rooleista ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä ja tulevat muuttumaan myös tulevina vuosikymmeninä. Hallituksen esityksen tarkoituksena on tarjota opetuksen ja koulutuksen järjestäjille uusia keinoja koulujen ja oppilaitosten työrauhan parantamiseksi sekä ajanmukaistaa jo käytössä olevia toimintatapoja. On hyvä, että laki ja lainmuutokset ovat kiinni tässä ajassa.

Kiitän Jukka Gustafssonia asian valmistelun käynnistämisestä ja ohjaamisesta ja toki myös uutta ministeriä eli ministeri Krista Kiurua asian loppuun saattamisesta. Kiteytettynä se, mitä olemme tässä tekemässä: olemme reagoimassa muuttuneisiin olosuhteisiin ja sallimassa arkijärjen käytön vaativassa kasvatus- ja kouluympäristössä. Oikeuksien lisäksi painoa annetaan myös velvollisuuksille.

Arvoisa puhemies!

Sivistysvaliokunta vieraili Kanadassa joitakin kuukausia sitten. Saimme loistavia esimerkkejä siitä, miten oppilaiden odotetaan käyttäytyvän kouluyhteisössä. Esimerkiksi kiroilu ja etninen syrjintä koettiin ja käsiteltiin käytännössä nollatoleranssilla. Nämä vaatimukset oppilaille ja henkilökunnalle eivät todellakaan traumatisoi ketään tai tuhoa oppilaiden luovuutta, vaan päinvastoin luovuus ja oppiminen eivät tapahdu pelon täyttämässä ilmapiirissä. Työrauhaa ei saa, jos sitä ei uskalleta vaatia. Jokaisen oppilaan on voitava luottaa siihen, että koulussa saa työskennellä rauhassa ja ilman pelkoa.