Eduskuntapuhe ulko- ja turvallisuuspolitiikasta 21.6.2016
Arvoisa herra puhemies
Käsittelemme valtioneuvoston selontekoa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Selonteko antaa kattavan ja ymmärrettävän kuvan turvallisuuteemme vaikuttavista tekijöistä. Sävy heijastelee vallitsevaa ilmapiiriä niin globaalisti, Euroopassa kuin Itämeren alueellakin. Joistakin se voi tuntua uhkaavalta, minusta realistiselta.
Turvallisuusympäristömme on muuttunut. Ennustettavuus on merkittävällä tavalla heikentynyt. Muutokset tapahtuvat nopeasti ja ennalta varoittamatta. Kansainvälisen oikeuden kunnioitus on heikentynyt.
Tavoitteemme on turvata itsenäisyytemme ja alueellinen koskemattomuutemme, parantaa suomalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia sekä ylläpitää yhteiskunnan toimivuutta. Sotilaalliseen konfliktin osapuoleksi joutumisen estäminen on keskeinen päämäärä.
”Sotilaallista voimankäyttöä Suomea vastaan tai sillä uhkaamista ei voida sulkea pois”, näin todetaan selonteossa.
Ja edelleen:
”Venäjä on pitkälti hylännyt yhteistyöhön perustuvan turvallisuuden ja haastaa Euroopan turvallisuusjärjestyksen. Sillä on tahto ja kyky käyttää sotilaallista voimaa tavoitteidensa edistämiseksi.”
Puolustusliiton tarkoitus on sotien ja kriisien estäminen jo ennakolta. Voimankäyttöä ei kannata Natoa vastaan harkita. Neuvostoliitto tai Venäjä ei ole hyökännyt suoraan yhtään Nato-maata vastaan.
Suomi on Naton kumppanuusmaa. Se ei kuitenkaan anna meille turvatakuita. Jäsenet ja kumppanit ovat eri sarjassa. Jäsenet ovat turvakodissa, kumppanit koputtelevat hädän tullen epätoivoisesti ovella ja saavat kyllä myötätuntoa ja parhaimmillaan pakotetukea. Tämä on Ukrainan ja Krimin opetus.
Arvoisa puhemies
Emme uskalla sanoa Natolle ääneen ei, emme uskalla sanoa Natolle kuuluvasti kyllä – sen sijaan sanomme Natolle päättäväisesti ehkä. Suomi ylläpitää selonteon mukaan mahdollisuutta sotilaalliseen liittoutumiseen. Ajankohta jäsenyyden hakemiselle tuntuu olevan kuitenkin aina väärä. Kun tilanne on vakaa ja seesteinen, ei tarvetta katsota olevan. Jos jännitys lisääntyy, niin silloin voimme harkita jäsenyyshakemusta. Puhe optiosta on mielenkiintoinen. Jäsenyys edellyttää, että hakemus hyväksytään jokaisen 28 Nato –maan parlamentissa. Kyseessä on 1 – 2 vuoden prosessi. Nopeutetun menettelyn mahdollisuus on epävarma, ellei sitten ole tehty salaisia sopimuksia.
Nato- jäsenyyshakemuksemme koetaan Venäjällä provosoivana. Se ei jäisi huomiotta ja ilman vastareaktiota, näin on naapurista annettu ymmärtää. Kummassa tilanteessa Suomen olisi parempi toimia jäsenyyttä hakiessa: syvässä rauhantilassa vai kriisin uhatessa?
Onko ajateltavissa, että painostavassa ilmapiirissä jäsenyyden hakeminen olisi helpompaa ja riskittömämpää? Se voisi olla se viimeinen syy, joka antaa syyn painostuksen muuttamiseen toiminnaksi. Viisas toimii ennakoiden.
Kansanäänestyksestä on keskusteltu. Se on perustuslain mukaan neuvoa-antava. Kansan tahtoa on kunnioitettava, mutta onko parempi nostaa asia vaaliteemaksi vai kansanäänestykseksi?
Kansanäänestys on monella tapaa ongelmallinen. Prosessi kestää pitkään ja sen aikana olemme esimerkiksi informaatiovaikuttamiselle alttiina. Mitä äänestyksessä ylipäätään kysyttäisiin? Sekin on epäselvää. Eri variaatioita on lukemattomia: Haluatko Suomen liittyvän Natoon? Haluatko Suomen liittyvän Natoon vain yhdessä Ruotsin kanssa? Pitääkö Suomen kieltäytyä sotilastukikohdista tai miten menetellään asevelvollisuuden kanssa?
Minulla ei ole kansanäänestystä vastaan mitään – päinvastoin. On kuitenkin varmistuttava siitä, ettei äänestyksellä vaaranneta tavoitetta eli Suomen turvallisuutta. Prosessi ei voi olla tärkeämpi kuin itse tavoite. Siksi olen taipuvaisempi siihen, että jäsenyyshakemus sekä sopimus tehdään hallituksessa ja eduskunnassa ilman kansanäänestystä. Jos kansanäänestykseen halutaan mennä, niin paras menettely on, että hallitus ja eduskunta ottavat jäsenyyteen ja sen ehtoihin kantaa, jonka jälkeen tehty ehdollinen sopimus alistetaan kansalle. Vaihtoehtoina ovat sopimuksen hyväksyminen tai hylkääminen.
Arvoisa puhemies
Toimiva talous on olennainen osa turvallisuuttamme. Suomeen halutaan lisää kansainvälisiä investointeja. Länsi-Euroopan, Kiinan ja USA:n näkökulmista Suomi sijaitsee reuna-alueella hieman arvaamattoman naapurin kupeessa. Investoinnit valuvat reunoille viiveellä, mutta vetäytyvät sieltä pois ensimmäisinä epävakauden lisääntyessä. Nato-jäsenyytemme mitä todennäköisimmin lisäisi Suomen kiinnostavuutta investointikohteena.
Suomen on ylläpidettävä keskusteluyhteyttä kaikkiin ilmansuuntiin. Luottamus syntyy kanssakäymisestä. Tervehdin lämmöllä presidentti Putinin Suomen vierailua ja presidentti Niinistön aloitteellisuutta.