Kolumni: Virtaa ajassa 30.1.2020

Uusia tehtäviä turvallisuuden parissa

Valtioneuvosto asetti uuden poliisiasiain neuvottelukunnan toimikaudelle 2020 – 2023. Neuvottelukunnan tehtävänä on seurata poliisin toimintaa ja siihen vaikuttavan ympäristön kehitystä sekä tehdä aloitteita poliisin toiminnan kehittämiseksi. 

Uusi tehtävä on mielenkiintoinen. Pyrin siihen tietoisesti, kun eduskuntaryhmästämme tiedusteltiin kiinnostuneita. Turvallisuus on teema, joka on itselleni tärkeä. Viime vaalikaudella olin valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja turvallisuusjaoston jäsen sekä puolustusvaliokunnan varajäsen. 

Hallinto- ja turvallisuusjaosto käsittelee valtion talousarvioesityksen muun muassa ulkoasiainministeriön, sisäasiainministeriön sekä puolustusministeriön hallinnonalojen osalta. Työ jaostossa avasi erinomaisesti esimerkiksi Poliisin, Hätäkeskuksen, Puolustusvoimien, Tullin ja Rajavartiolaitoksen toimintaa.

Tämän vaalikauden mielenkiintoinen tehtävä on ensimmäistä kauttaan toimivantiedusteluvalvontavaliokunnan jäsenyys. Valiokunta perustettiin siviili- ja sotilastiedustelulakien säätämisen yhteydessä. Lait ovat olleet nyt voimassa noin vuoden. 

Tehokkaampi tiedustelu tarkoittaa suomalaisille suurempaa turvallisuutta. Siviili- ja sotilastiedustelu tuottavat analysoitua tietoa ylimmälle valtiojohdolle päätöksenteon tueksi. Turvallisuusympäristömme on viime vuosina merkittävästi muuttunut ja monimutkaistunut.

Uudella tiedustelulainsäädännöllä parannetaan Suomen valmiuksia suojautua esimerkiksi terrorismilta ja vieraiden valtioiden vakoilulta. Uhka voi kohdistua maanpuolustukseemme tai muihin yhteiskunnan tärkeisiin toimintoihin. 

Valiokunnalla on laajat tiedonsaantioikeudet, mutta myös tiukka salassapitovelvollisuus. Tiedusteluvalvontavaliokunnassa on vain 11 jäsentä ja kaksi varajäsentä. Kaikkien taustat on myös selvitetty. Luottamuksellisen tiedon pitää pysyä salassa.

Uusi rooli oppositiossa

Kaksi ensimmäistä eduskuntakauttani (2011 – 2019) olin hallituspuolueen jäsen. Täällä vaalikaudella Kokoomus on oppositiossa. Se on tarkoittanut uutta asennoitumista työhön sekä myös uuden opettelua.

On selvää, että ministereillä ja hallituspuolueiden kansanedustajilla on suuremmat mahdollisuudet vaikuttamiseen. Hallituksen työtä ohjaa hallituspuolueiden keskenään neuvottelema hallitusohjelma. Sen linjausten suuntaisesti rakennetaan vuosittainen valtion talousarvio sekä tuodaan eduskuntaan uudet hallituksen lakiesitykset. 

Opposition työ ei ole kuitenkaan turhaa. Tehtävämme on haastaa, kyseenalaistaa, esittää vaihtoehtoja ja tuoda epäkohtia esille. Toki myös hallitusta saa ja pitääkin tukea asioissa, joista olemme samaa mieltä. 

Syksyllä kuulin ja luin useammankin kerran vaatimuksia siitä, että opposition tulisi antaa hallitukselle työrauha. Turha vänkääminen ja kinaaminen ei ole koskaan perusteltua, mutta ei oppositiota saa toimivassa länsimaisessa demokratiassa vaatia olemaan hiljaa. Ajatus on absurdi. 

Valtaosa maailman maista ei salli toimivaa oppositiota, vapaita vaaleja ja mediaa. Ihmisten perusoikeuksien polkeminen, korruptio ja suuret tuloerot ovat tällaisille maille tunnusomaisia piirteitä. Kansalaiset eivät luota toisiinsa, ja vielä vähemmän he luottavat hallintoon. 

Oppositio saa ja sen pitää käyttää työkalujaan aktiivisesti. Keinoina ovat esimerkiksi eduskunnan keskustelut ja suulliset kyselytunnit, kirjalliset kysymykset ministereille, lakialoitteet sekä välikysymykset. Jos opposition mahdollisuuksia painostuksella tai muulla tavalla heikennetään sekä tiedotusvälinen vapautta rajoitetaan, ollaan kuilun partaalla tai jo vapaassa pudotuksessa.

Pauli Kiuru (kok)
Kansanedustaja