Aamulehti 3.10.2019
Julkisuuslain puutteet, yhtiöittäminen ja jopa laiskuus lisäävät korruptioriskiä
Hallinnon avoimuus on edellytys demokratian ja tasa‐arvon toteutumiselle. Päätösten hyväksyttävyys paranee, kun kaikki vaikuttavat tekijät ovat tiedossa. Ikävätkin päätökset siedetään, jos käsittely koetaan reiluksi. Salailu lisää riskiä korruptiosta.
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta eli julkisuuslaki tunnetaan tyydyttävästi. Lain mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei asiasta erikseen toisin säädetä. Jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen. Tietopyyntöä ei tarvitse perustella, käyttötarkoitusta kertoa eikä edes omaa henkilöllisyyttään selvittää. Viranomaisen on edistettävä avoimuutta.
Avoimuuden välttelyä voidaan pitää yhtenä korruption mahdollistajana. Eduskunnan käsittelyssä olevassa oikeuskanslerin kertomuksessa vuodelta 2018 todetaan: ”Korruptiota ei tule tarkastella pelkästään rikoslain kautta vaan myös hyvän hallinnon vajeena, oman aseman ja vaikutusvallan väärinkäyttönä sekä laiskuutena täyttää velvollisuutensa.”
Kuntien tehtäviä on siirretty niiden omistamiin osakeyhtiöihin. Viidellä suurimmalla suomalaisella kaupungilla on arviolta lähes 250 yhtiötä, ja yhtiöittäminen lisääntyy edelleen. Niissä tapahtuva valmistelu ei ole aina avointa. Pidättyväisyyttä puolustellaan osakeyhtiölailla. Osakeyhtiölaki ei sinänsä kiellä yhtiön hallitusta julkistamasta esimerkiksi pöytäkirjojaan. Liikesalaisuuksia ei ole luonnollisesti tarpeen avata, jos siitä on selvää haittaa yhtiölle eli viime kädessä veronmaksajille.
Oikeuskanslerin kertomuksessa kehotetaan avoimuuden laajentamiseen. ”Julkisyhteisöjen konserniyhtiöiden olisi lähtökohtaisesti perusteltua olla julkisuusperiaatteen piirissä. Huomiota tulisi kiinnittää myös verkostojen ja vaikuttamisen avoimuuteen.” Lisäksi vaaditaan väärinkäytöksistä ilmoittajien suojan parantamista lainsäädännössä.
Hallitusohjelmassa on kirjaukset julkisuuslain ajantasaistamisesta. Odotan päättäväisiä lakiesityksiä.
Pauli Kiuru (kok)
Kansanedustaja