Aamulehti 1.10.2017
Jos maahanmuutto huolestuttaa, kannattaa kiinnostua ilmastopolitiikasta
Eduskunnassa on käsittelyssä ”Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma”. Sen tarkastelujänne ulottuu vuoteen 2030. Taustalla ovat ilmastolain määrittelemät suuntaviivat ja EU:n päästövähennystavoite. Tarkoitus on varmistaa ilmastoa koskevan politiikkaamme johdonmukaisuus ja pitkäjänteisyys.
Ilmastopolitiikka on turvallisuuspolitiikkaa, mutta myös maahanmuuttopolitiikkaa. Jos maahanmuutto huolestuttaa, kannattaa kiinnostua ilmastopolitiikasta. ”Ilmastonmuutos sitoo pohjoisen ja etelän toisiinsa. Ajan myötä kukaan meistä ei voi välttyä sen tuhoisilta vaikutuksilta. Suorien ympäristövaikutusten lisäksi se vaikuttaa turvallisuuteen ja pakottaa ihmiset muuttamaan asuinseuduiltaan.” Näin lausui tasavallan presidentti Niinistö puheessaan, jonka hän piti YK:n yleiskokouksessa.
On syytä kerrata, miksi olemme tehneet ilmastolain, miksi olemme hyväksyneet Pariisin ilmastosopimuksen ja miksi nyt käsittelemme ilmastopolitiikkamme. Maailmassa on kymmeniä miljoonia pakolaisia. Ilmastonmuutoksen myötä tilanne voi pahentua nopeammin kuin osaamme edes kuvitella. Ilmastonmuutos, väestönkasvu, maaperän köyhtyminen, poliittinen epävakaus, romahtaneet valtiot ja konfliktit kytkeytyvät toisiinsa.
Mikään maa ei ole vaikutuksille immuuni. Mikään aita tai muuri ei pysäytä sään ääri-ilmiöitä ja vedenpinnan nousua. Ilmastonmuutoksen torjunnan on oltava politiikan keskiössä. Suomi luopuu kivihiilen energiakäytöstä vuoteen 2030 mennessä. Liikenteessä on tapahtumassa polttomoottorin keksimiseen verrattava siirtymä. Tavoite on, että vuonna 2030 Suomessa on 250 000 sähköautoa.
Suomen ympäristöön ja ilmastoon liittyviä ponnisteluja on myös arvosteltu. Kritiikin kärki on kustannuksissa ja saamassamme hyödyssä. Monet tutkimukset osoittavat, että kiristynyt ympäristöohjaus on lisännyt yritysten voittoja ja kilpailukykyä. Toki on myös päinvastaisia esimerkkejä.
Emme voi kuitenkaan pysäyttää väistämätöntä kehitystä. Uudistumista kaihtavat yritykset väistyvät niiden tieltä, jotka ovat sisäistäneet ilmastonmuutokseen liittyvät globaalit mahdollisuudet. Voimme luoda uutta liiketoimintaa tavalla, joka on ilmaston kannalta kestävää ja hyvinvointiamme lisäävää. Toinen tapa on vähätellä tutkittua tietoa, pyrkiä suojelemaan saastuttavia toimintamalleja ja lopulta taantua menneisyyden hyvinvointivaltioksi.
Olemme keskimäärin melko hitaita tekemään konkreettisia muutoksia omissa valinnoissamme. Tarvitaan koulutusta ja opastusta, kannustavia veropäätöksiä ja esimerkiksi rakentamiseen liittyvää mahdollistavaa lainsäädäntöä.
Hyvä esimerkki on romutuspalkkio-ohjelman jatkaminen liikennepäästöjen vähentämiseksi. Parhaimmillaan arvot ja lompakko on synkronoitu niin, että päätöksenteko on kuluttajalle helppoa. Omassa kotikaupungissani Valkeakoskella tontin ostajalle tai vuokraajalle on tarjottu alennusta, jos talon lämmityksessä käytetään uusiutuvaa energiaa.
Pauli Kiuru (kok)
Kansanedustaja