Aamulehti 18.5.2016
Tietoa Nato-päätöksen tueksi on pian riittävästi
Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Eduskunta hyväksyy kuitenkin kansainväliset velvoitteet. Seuraavissa eduskuntavaaleissa ehdokkaiden on otettava selvä Nato-kanta puolesta tai vastaan, ja hallitusohjelmaan (2019) on saatava selkokielinen kirjaus Nato-asian käsittelystä.
Edellisessä hallitusohjelmassa (2011) oli seuraava Nato-kirjaus: ”Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa ja harjoittaa yhteistyötä Naton kanssa sekä ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä. Suomi ei tämän hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista.”
Nykyisessä hallitusohjelmassa (2015) aikarajoitetta ei ole enää mukana. Asia on kirjoitettu seuraavasti: ”Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa ja ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä.”
Päättämättömyytemme alkaa saada tuskastuttavia piirteitä. Emme uskalla sanoa Natolle ääneen ”ei”, emme uskalla sanoa Natolle kuuluvasti ”kyllä” – sen sijaan sanomme päättäväisesti ”ehkä”. Nato-optiosta puhuminen on väärän turvallisuustunteen ylläpitämistä. Jäsenyys edellyttää, että hakemus hyväksytään jokaisen 28 Nato-maan parlamentissa. Kyseessä on 1 – 2 vuoden prosessi. Kriisiin joutunut maa ei ole paras hakijakandidaatti.
Tietoa päätöksenteon tueksi on pian riittävästi saatavilla. Suomen ja Ruotsin puolustusvoimat luovuttivat tammikuussa 2015 maiden puolustusministereille raportin kahdenvälisen puolustusyhteistyön tiivistämisedellytyksistä. Huhtikuussa 2016 julkaistiin ulkoministeriön tilaama neljän asiantuntijan selvitys: ”Arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista”.
Myös ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko on valmistumassa, ja se annetaan eduskunnalle vielä kuluvalla kevätistuntokaudella. Siinäkin arvioidaan mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutukset. Puolustusministeriön valmistelema puolustusselonteko tulee eduskuntaan syksyllä 2016 tai keväällä 2017. Myös Ruotsissa asiaa selvitellään. Yleinen mielipide on viime vuosina kallistunut Nato-jäsenyyden puolelle.
Edustuksellisessa demokratiassa vaaleilla valitut päättäjät tekevät päätöksiä. Perustuslain mahdollistama neuvoa-antava kansanäänestys on haasteellinen monista eri syistä. Kysymyksenasettelu on monisyisessä asiassa ongelmallista, kannanmuodostus edellyttäisi kansalaisilta aikaavievää ja huolellista perehtymistä, äänestysprosentti olisi todennäköisesti luvattoman alhainen eikä äänestystulos sido eduskuntaa. Lisäksi Suomi olisi pitkittyneen prosessin aikana alttiina voimakkaalle painostukselle. Ehkä merkittävin ongelma olisi kuitenkin, että koordinointi Ruotsin kanssa vaikeutuisi. Maidemme turvallisuusintressit ja päätös Natosta ovat kietoutuneet tiukasti toisiinsa, kuten runsas kuukausi sitten julkaistu arvio todisti.
Kansainvälisen sotilaallisen yhteistyön merkityksestä saadaan tietoa ja näkemystä lisää, kun eduskunnan ulkoasiainvaliokunta, puolustusvaliokunta sekä valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja turvallisuusjaosto tutustuvat Suomen ja Yhdysvaltojen yhteiseen ilmaharjoitukseen Rissalassa keskiviikkona 18. toukokuuta.
Pauli Kiuru (kok)
Puolustusvaliokunnan varajäsen
Hallinto- ja turvallisuusjaoston jäsen