Valkeakosken Sanomat 28.5.2015
30 ministeriä viime vaalikaudella - liikaa vaihtuvuutta
Käsittelemme hallituksen vuosikertomusta vuodelta 2014. Tarkastelemme viime vaalikauden ja viime vuoden tapahtumia. Tällä viikolla kuulemme myös tarkemmin tulevan vuoden ja vaalikauden uutisista.
Poimin kertomuksesta kohtia, joista voidaan ja varmasti otetaankin oppia tulevaa varten.
Viime vaalikaudella ministerivastuussa oli kaikkiaan 30 eri henkilöä.
Osa siirtyi kesken vaalikautta sivuun Vasemmistoliiton ja Vihreiden jättäessä hallituksen, osa siirtyi täysin muihin tehtäviin eduskunnan ulkopuolelle ja osa puolueista kierrätti ministereitään parin vuoden jälkeen.
Näin suuri joukko ja sen vaihtuvuus ei voi olla asioiden tehokkaan hoitamisen kannalta perusteltua.
Lähtökohtana pitäisi olla, että ministeriksi valittu henkilö hoitaisi tehtäviään neljä vuotta, joka sekin on sangen lyhyt aika.
30 ministerivastuussa olevasta henkilöstä ainoastaan seitsemän oli ministerinä koko vaalikauden. Heistä vain neljä hoiti samaa tehtävää alusta loppuun.
Tulevan hallituksen lähtökohta on parempi. Puolueita on kuuden sijasta mukana vain kolme.
Tulevien ministerivalintojen lähtökohtana on oltava se, että valittu henkilö on tehtävässään neljä vuotta.
Tavoite ministereiden määrän vähentämistä on myös kannatettava. Paine on yleensä ollut toiseen suuntaan – jokaiselle tärkeäksi koetulle asialle pitäisi olla oma ministerinsä. Johtamisen kannalta se on ongelmallista.
Ministeritehtävä on erittäin vaativa. Se ei saa olla palkinto muista ansioista. Ministerin osaaminen ja aktiivisuus ovat Suomen menestymisen kannalta oleellista.
Hallituksen koko, keskinäinen luottamus ja henkilöiden pysyvyys ovat Suomen menestyksen perustekijöitä.
Jos suuryrityksessä olisi neljässä vuodessa ollut kaksi eri toimitusjohtajaa ja hänen lisäkseen 29 muuta johtajaa, joista vain neljä olisi pysynyt koko ajan samassa tehtävässä, kysymyksessä oleva yritys olisi kriisiyhtiö.
Vuosikertomuksen mukaan kriisin piirteitä on olemassa. Kestävyysvajetta ei saatu vaalikaudella kurottua umpeen eikä valtion velkasuhde kääntynyt laskuun.
Talouskasvu oli heikkoa ja ennusteet eivät lupaa paljon parempaa. Tavaravienti romahti vuosina 2008 – 2009 ja on elpynyt siitä vain vähän. Kuntien tehtävien ja velvoitteiden karsinta oli haasteellista eikä tavoitteissa onnistuttu.
Sote-uudistus jäi toteutumatta. Verotulojen kasvu oli vaimeaa.
Uudella hallituksella, ministereillä sekä eduskunnalla riittää tehtävää.