Suur-Tampere 1.4.2015

Liikettä, sisua ja toivoa

Urheiluvuosinani minulta kysyttiin usein, kuka on esikuvasi urheilijana. Vastausta oli mahdotonta antaa, koska minulla ei ollut varsinaista esikuvaa. Monella urheilijalla oli arvostamiani piirteitä, mutta esikuvakseni en halunnut ketään nimetä. Se ei tuntunut luonnikkaalta.

Vaalitorilla eräs henkilö tiedusteli poliittista esikuvaani. ”Ei minulla ole varsinaista poliittista esikuvaa”, vastasin hänelle. Tiedustelija ei tyytynyt vastaukseeni. ”Kai sä nyt sentään jotakin peukutat”, hän intti. Pienen harkinnan jälkeen vastasin, että mummo on esikuvani.

Mummoni Impi syntyi 1914. Hänen miehensä Yrjö kaatui jatkosodassa Suomen itsenäisyyden puolesta taistellessaan. Mummo joutui lähtemään evakkoon talvisodan ja toistamiseen jatkosodan aikana. Sotien jälkeen hän viljeli pientä siirtotilaa ja hoiti lehmiä seitsemänä päivänä viikossa. Impi maksoi kovan hinnan Suomen itsenäisyydestä.

Mummo oli työteliäs, rehellinen, seurallinen ja rakastava – iloinen karjalainen. Esikuva-asemansa hän ansaitsee elämänasenteestaan. ”Kaik on hyvin. Etteepäi elävä mieli, kuollut taakse katsokoo.”

Sodan jälkeen Suomen oli aloitettava alusta. Alueluovutukset, siirtoväen asuttaminen ja sotakorvaukset oli ratkaistava. Sodan vuoksi korjausvelkaa oli teollisuudessa, rakennuksissa ja kaikessa infrastruktuurissa. Elimme myös turvallisuuspoliittisesti ”vaaran vuosia”.

Suomen tilanne on nyt merkittävästi parempi. Se ei ole kuitenkaan niin hyvä kuin olemme tottuneet ajattelemaan. Tilannekuva ja kriisitietoisuus ovat läpäisseet tietoisuutemme aivan liian hitaasti. Sodan aikana ja sen jälkeen piti pelastaa itsenäisyys. Nyt meidän on pelastettava hyvinvointiyhteiskuntamme. Se ei onnistu pakenemalla, valittamalla tai lisää lainaa ottamalla. Emme voi siirtää vastuuta lapsillemme jättämällä ikävät päätökset tekemättä. Jokaisen sukupolven on elettävä edeltävien ja oman aikansa työn tuloksilla.

Suomalaiset arvostavat rehellisyyttä ja suoraan puhumista. Olemme valmiit hyväksymään kipeätkin päätökset. Eduskunta epäonnistui monessa merkittävässä päätöksessä päättyvällä vaalikaudella. Tuntuu siltä, että kansalaiset ovat ymmärtäneet tilanteen paremmin kuin päättäjät. Tuleva hallitus ei voi jakaa lisää etuuksia ja korotuksia. Ainoa tie ahdingosta ylös on työnteon ja kannustavuuden lisääminen. Palkkamaltti ja indeksien jäädytykset ovat keinovalikoimassa. Jos hinnoittelemme vientituotteemme kilpailukyvyttömiksi kansainvälisillä markkinoilla, ovat tuloksena ohenevat tilauskirjat ja paheneva työllisyys.  

Suomi selvisi päättäväisyydellä, vyön kiristämisellä ja työnteolla sodan aiheuttamista haasteista. Samaa sisukasta otetta kaivataan jälleen. Toivoa on aina, jos liikettä löytyy.

Pauli Kiuru (kok.)
Kansanedustaja