Aamulehti 7.7.2015
Informaatiosota yhä yleisempää
Tarkoituksellisesti harhaanjohtavan tiedon, disinformaation levittämisellä medioissa yritetään vaikuttaa Suomen päätöksiin. Erityisen huolestuttavaa se on silloin, kun se on ulkomailta tulevaa ja ammattimaista.
Viimeaikaiset tapahtumat maailman kriisipesäkkeissä ovat osoittaneet, että informaatiovaikuttamisen merkitys on kasvanut entisestään. Arvioni on, että tulevina vuosina saamme Suomessa kokea lisääntyvää informaatiovaikuttamista. Taustalla on halu luoda yhteiskuntaamme epävarmuutta ja vaikeuttaa hallintoa sekä päätöksentekoa. Osin vaikuttaminen on yksittäisten ihmisten verkossa tapahtuvaa trollausta, joka voidaan ainakin osin katsoa hyväksyttäväksi kansalaiskeskusteluksi ja sananvapauden käyttämiseksi.
Tätä huolestuttavampi ilmiö on ulkomailta ammattimaisesti johdettu, suunnitelmallinen sekä resursoitu vaikuttaminen. Sen tavoite on mielipideilmaston systemaattinen muokkaaminen disinformaation avulla. Välineinä ja kohteina voivat olla myös siviilielämän ilmiöt: huoltajuuskiistat, maanomistusriidat ja mielenosoitukset. Keksittyjä juttuja, valheita, vääristelyjä ja merkillisiä rinnastuksia käytetään häikäilemättömästi hyväksi eri medioissa.
Uskottavuuden lisäämiseksi näkyvään kansalaiskeskusteluun tai avustajiksi oikeuksien riitatapauksiin palkataan tai heiksi värväytyy vapaaehtoisesti omista motiiveistaan johtuen asiantuntijoita.
Informaatiovaikuttamisen lopullinen tavoite on vaikuttaa kansalaismielipiteeseen ja poliittiseen keskusteluun niin, että sillä on merkitystä sekä äänestäjiin ja poliittisiin päätöksentekijöihin. Päämäärä on saada poliitikot tekemään epävarmuuden ja ristikkäisten paineiden puristuksessa Suomen kannalta haitallisia päätöksiä. Toivottu päätös voisi olla esimerkiksi se, ettei päätöstä tehdä ollenkaan tai että se tehdään alimitoitettuna ja väärin ajoitettuna.
Sotateoreetikko Carl von Clausewitzin mukaan taistelussa on käytettävä kaikkia keinoja ja välineitä. Hän laajensi sotataidon käsitettä niin, että siihen kuului myös mahdolliseen sotaan valmistautuminen jo rauhan aikana. 200 vuodessa mikään ei ole muuttunut. Tai ehkä sentään, sillä nyt on entistä vaikeampi tietää, missä kulkee rauhan ja sotatilan raja. Aina ei ole edes selvää ketkä ovat kriisin osapuolia. Kyberhyökkäyksissä vihollinen on näkymätön.
Ulkoministeriön verkkourkintatapaus pari vuotta sitten oli tästä meille hyvä, mutta valitettava varoitus. Toki kansainvälinen oikeus ja sopimukset ovat kehittyneet 1800-luvun alun tilanteesta. Valitettavasti niitä rikotaan räikeästi sekä rauhan aikana ja konflikteissa niin idässä kuin lännessä.
Parlamentaarinen selvitysryhmä raportoi viime vaalikaudella puolustuksemme pitkän ajan haasteista. Ilkka Kanervan (kok) johtama selvitysryhmä totesi, että ”materiaalisten suorituskykypuutteiden korjaamiseen tarvitaan lisärahoitusta”. Hallitusohjelmassa puolustusvoimien rahoitusta luvataankin lisätä vuosittain niin, että vuonna 2020 se olisi indeksikorotusten lisäksi 150 miljoonaa euroa nykyiseen verrattuna. Puolustusministeriön hallinnonalalle osoitettiin vuoden 2015 talousarviossa vajaa 2,7 miljardia euroa.
Hallitusohjelman mukaisilla vuosittaisilla korotuksilla vastataan vain aivan välittömiin tarpeisiin. Merkittävä osa tärkeimpien joukkojen materiaalista on vanhenemassa tulevan vuosikymmenen aikana. Noin 500 miljoonan euron vuosittaisella materiaalibudjetilla ei voi korvata esimerkiksi käytöstä poistettavia Hornetteja. Materiaalisen valmiuden kehittäminen vaatii useamman hallituskauden tarkastelujänteen.
Myös maa- ja merivoimilla on isoja investointitarpeita. Hallitusohjelman mukaan tällä vaalikaudella päätetään merivoimien taistelukaluston suorituskyvyn korvaamisesta. Päätökset ilmavoimien tulevista hankinnoista tehdään hallituskaudella 2019 – 2023, mutta valmistelutyö on jo alkanut. Isot hankinnat edellyttävät erillisrahoitusta. Mitä lähemmäksi päätöksenteko tulee, sitä intensiivisemmäksi keskustelu ja informaatiovaikuttaminen muuttuvat. Poliittinen, taloudellinen tai sotilaallinen painostaminen on helpompaa, jos olemme omilla päätöksillämme heikentäneet uskottavaa puolustustamme. Olen yllättynyt, jos isojen päätöstemme lähestyessä informaatiosodankäynnin keinoja ei käytettäisi Suomea vastaan.
Sota ja myös informaatiosota ovat yllätyksellisiä, ja siksi vaikuttamisen yksityiskohtiin on vaikea varautua. Tietoisuus kohteena olemisesta auttaa jo merkittävästi. Kansalaisten medialukutaidot ja lähdekriittinen ajattelu tukevat länsimaisen demokratiamme arvoja vapaan tiedonvälityksen ohella. Niitä voidaan pitää osana puolustusvalmiuttamme ja – tahtoamme.